Minikudonnainen

Minukudonnaisena halusin tehdä ryijyn. Pöyhkeä ja pörröinen tuntuma sekä iloiset värit olivat asioita joita halusin omaan kudonnaiseeni. 

Suomalaisia ryijyjä ei ole koskaan pidetty lattialla, syystä että sen päällä olisi tarkoitus kävellä. Lattialla ryijyn ollessa siitä on nautittu kuin kauniista korusta. 

(Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot 1991)

Suomalainen ryijy on muuttunut vuosisatojen saattossa merenkulkijoiden peitteestä monimuotoiseksi sisutustektiiliksi ja taideteokseksi. Ryijyn valmistaminen on teknisesti ja taiteellisesti niin vaativa ettei se kuulunut tavanomaisiin käsityötaitoihin. Pääasiallisesti ryijyjä valmistivat ammattimaiset kutojat. Mestarikutojia noudettiin pitkienkin matkojen valmistamaan edustava tuote.

(Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen 1991)

Suunnitelmani ryijyyn lähti samasta Murtumispiste kappaleesta kuin mattonikin. Tarkoitus oli luoda molemmista sisustuselementit jotka sopisivat omaan sisustukseeni. Joten oli ilmiselvää, että mattoni ja minikudonnaiseni olisivat yhteensopivat. Sama värimaailma toimi kummassakin tuotteessa ja nämä värit ovat pääosassa muutoinkin elämässäni.

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Tämä säe nousi mieleeni erityisesti. Puut ovat erityisesti mieleeni ja halusin ryijyyni puun, mutten mitään liian oikean näköistä. Tämän kuvan tyyliset puut miellyttävät minua ja hain ryijyni puuhun tästä muotoa.

http://johannajajoukko.blogspot.fi/2011/09/puu.html

 Halusin toteuttaa ryijyn pöytäpuilla. Minulla oli varastossa mustat kehykset, joista lasi oli hajonnut jo aiemmin. Suunnittellin pingottavani ryijyn kehykseen, jolloin siitä tulisi helposti seinälle laitettava ja se kestäisi muodossaan. Nitoessani ryijyä kehykseen päättivät kehykset murtua kahtia, todellinen murtumispiste. Hankin tilalle valkoiset kehykset, jotka oikeastaan sopivat ryijyyn paremmin kuin mustat.

Saadakseni ryijystä oikein pöyhkeän jouduin tekemään ryijynukkarivejä tiheästi. Väliin tein kolme kerrosta tavallista palttinaa. Lopputuloksesta tulikin oikein sopiva, juuri sellainen jonka sekaan haluaa upottaa sormet.  Pinnasta tuli myös epätasainen ja tarkoituksella. Mielestäni nukan pituuden epätasaisuus toimii työssäni ja sopii sen luonteeseen.

Loimena ryijyssä käytin luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Kudoin samalla langalla välikerrokset. Nukkana käytin jämäkerien loppuja. Valkoista lankaa kului kaksi kokonaista kerää sekä muutama pieni jämäkerä. Ryijylle laskettuani hintaa on noin 15-20 euroa, tarkaa hinta on vaikea laskea sillä jämälankoja oli useita erilaisia ja eri määriä. Tämän lisäksi kehykset, jotka jouduin ostamaan maksoivat 5 euroa.

 Minikudonnaisten näyttelystä, Liisan tuolin kanssa

Vaikka olin tehnyt kokeiluja ja mittauksia, eivät ne pitäneet paikaansa. Suunnitelma, jonka olin tehnyt ennakkoon ei toiminutkaan. Suunnitelmassani oli kuusi riviä, jotka jouduin jättämään pois, sillä muuten ryijy ei olisi mahtunut enää kehykseen. Suurimmaksi osaksi improvisoin ryijyn etenemisen, kun suunnitelmaa ei voinutkaan noudattaa.


Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot, 1991
Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen, 1991