sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kudonnan viimeistely

Perinteisesti kudonnaisen hapsuihin tehdään ensin kaksi kankurinsolmua (merimiessolmua) ja sen jälkeen hevosenhäntäsolmu niiden päälle. Päät voi myös palmikoida tai kiertää.

 

Kudonnaisen päähän voidaan myös tehdä fransusolmuja.

 

Lankoja voidaan lisätä hapsuihin.


Loimilankoja ei ole pakko jättää näkyviin, vaan ne voidaan pujotella kankaaseen tai ommella reunaa. Kudonnaisen reunaan voidaan ommella erillinen kaitalekin.

Kudottu kangas kannattaa höyryttää aina viimeseksi, mattokin oikenee silittäessä. Vaikka hassulta tuntuisikin käydä silittäämään mattoa.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Sidossuunnittelu, perussidokset ja niiden variointi


Palttinasidoksessa lanka kulkee aina yhden yli yhden ali. Loimi ja kude ovat yhtä vahvoja, jolloin ne näkyvät yhtä paljon kankaan pinnassa.

 

Panama on palttinasta johdettu sidos, jossa lanka kulkee kahden yli, kahden ali, sekä loimen että kuteen suuntaisesti. Lanka voi kulkea useammankin lankan yli, mutta kahden yli on yleisin. 

 

Kuderipsi on myös johdettu palttinasta. Siinä kude muodostaa tiiviin pinnan, eikä loimea näy. Tätä sidosta käytetään paljon raanuissa. Loimiripsi vaatisi tiheän loimen, jolloin kutoessa kankaan pinnassa näkyy ainoastaan loimi, kude jää piiloon.

 

Toimikkaassa kuteesta ja loimesta muodostuu vinoja raitoja. Tämä sidos on tyypillinen erityisesti farkuille. Viriön avautumisjärjestystä vaihtamalla päinvastaiseksi saadaan aikaan raidan kääntyminen.

Tasavaltaisessa toimikkaassa kude- ja loimilangat näkyvät yhtä paljon.

   

Toisvaltaisessa toimikkaassa molemmat puolet ovat erilaiset. Kutoessani tein kudevaltaista toimikasta.


Nurjalle puolelle muodostui loimivaltainen toimikas.
 

Kärkitoimikaan voi tehdä joko muuttamalla poljentaa tai niisintää kärjelliseksi. Itse olen tehnyt muuttamalla poljentaa. Jos molemmat muuttaa kärjellisiksi syntyy ristitoimikas.
 

Pomsissa eli satiininissa muodostuu pitkiä lankajuoksuja, jotka saavat aikaan kankaaseen kiillon. Villalangalla tämä kiilto ei kuitenkaan tule esiin. Pienin mahdollinen pomsi on viisivartinen ja itse olen tehnyt tämän kokeilun neljävartisena, joten sitä voidaan kutsua valepomsiksi.


Hyvä sivusto sidoksista:

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Loimen suunnittelu ja luominen

Lointa suunniteltaessa on tärkeää muistaa varata tarpeeksi ylimmäräistä pituutta; kutistumisvara, hapsut, tutkaimet. Kannattaa tehdä mielummin hieman liian pitkä kuin liian lyhyt, sillä pituutta ei voi lisätä jälkikäteen.

Mattoloimen loimme parin kanssa yhdessä ja kahdelta päältä. Tällöin kummankin osapuolen lankaa kului tasan yhtä paljon. Yleensä loimi luodaan vähintään kahdelta päältä. (Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005)

Luomisessa käytetään apuna luomapuita. Loimi muodostuu, kun lankaa kierretään luomapuille. Ensin on laitettu mittalanka, joka kertoo kuinka pitkälle loimea tulisi kiertää puilla. Erittäin tärkeää on muodostaa tiuhta, jonka avulla langat pysyvät järjestyksessä.


Kun on kierretty tarpeeksi voidaan loimi voidaan irottaa luomapuista ja siirtyä rakentamaan kangasta. Loimea luodessa ei kannata otta päivä- eikä varsinkaan yöunia, sillä luomapuissa loimi voi venyä ja jatkettaessa luomista eivät uusi ja vanha loimi ole saman pituisia.


Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kankaan rakentaminen


 Kangasrakennetaan mattopuihin seuraavasti:

1. käärinpirran paikoilleen laittaminen ja alkutoimet
2. loimen jakaminen käärinpirtaan
3. loimen kiertäminen tukille (loimen kohottaminen)
4. niisiminen
5. pirtaan pistely
6. alkusolmut ja tasoituslanka
7. muuttumaton sidonta (välittäjien sitominen)
8. muuttuva sidonta (polkusten sidonta)






Pöytäkangaspuissa kangas rakennetaan päinvastaisessa järjestyksessä.