Tässä olivat innoitukseni kurssiin ja omavalintaiseen teemaani auringonlasku.
Alkuajatukseni kurssin suhteen olivat eriitäin positiiviset ja tunsin olevani suhteellisen vahvoilla kurssin suhteen. Lankatyöt ovat käsityön saralla minulle se mieluisin tapa. Kurssin aikana tunsin monesti kuinka asian osasi ja vaikka ei olisi osannut ennen kurssia oli kuitenkin asiat liitettävissä vanhoihin tietoihin. Suurimpana asiana rohkeus yrittää uutta, eikä aina toimia tuttujen ja turvallisten tapojen mukaisesti.
Tietenkin myös tekniikoiden oppiminen on tärkeää, mutta tärkeämpää oman tulevan opettajuuden kannalta on kuinka soveltaa koulumaailmaan, kenelle sopii ja kuinka opetetaan. Nämä teemat kulkivat kurssilla tiivisti mukana mikä on pelkästään hyvä asia. Jos yhtään oli mukana tunneilla sai monta vinkkiä tulevaisuutta varten. Erityisen opettavia olivat kuinka opettaa vasenkätistä. Itse tunnen useita vasenkätisiä ihmisiä, joiden on ollut pakko koulussa opetella neulomaan ja virkkaamaan vasenkätisesti. Monesti tästä syystä käsityöstä on jäänyt pois tekemisen ilo. Opettajan kuuluisi saada oppilaat innostumaan ja viemään käsityöperinnettä eteenpäin.
Nyt ymmärrys siihen kuinka suuri opettajalla on rooli käsityöperinteiden säilymisessä. Jos opettaja ei ota vanhoja jo lähes unohtuneita taitoja, unohtuvat ne pian kokonaan. Opettajaa ja tässä tapauksessa käsityönopettajaa pidetään ''kaikkitietävänä'' jolloin vanhoin tekniikoin tehtyjä tuotteita tuodaan näytille ja ne pitäisi pystyä tunnistamaan. Kun on tieto perinteestä ja kulttuurista sekä edes pieni kokeilu tehtynä on hyvä tunnistaa näitä tuotteita. Osaltaan tämäkin auttaa säilyttämään käsityöperinteitä.
Nyt kurssin jälkeen tunnen olevani taitotasoltani monessa asiassa vahvempi. Itseni yllätti kuinka solmeilu, pieni tekniikka, voi olla mielenkiintoinen ja itseäni erityisesti kiinnostava. Pidän itseäni aika suuripiirteisenä ihmisenä, joten etukäteen ajattelin ettei solmeilu ja neulahuovutus tulisi olemaan mielijuttuja. Toisin kävi, juuri nämä pikkutarkkuutta vaativat tekniikat muodostuivat mieluisiksi. Ehkä siistä syystä että nämä oli helppo omaksua ja toteuttaa, lukuunottamatta fransua. Fransu tuo kuitenkin tuo haastavuutta ja kehittää pitkää pinnaa.
Olen aina kuvitellut märkähuovutuksen olevan helppoa. Nyt kokeiltuani totesin sen suureksi haasteeksi itselleni. Uskoakseni tässä on vain yksi vaihtoehto ja märkähuovutus on itseni vain jatkettava. Harjoitus tekee mestarin ja kova työ palkitaan, toivottavasti myös huovutuksen suhteen tapahtuu näin.
Yhtenä suurena osana kurssia nousee esiin yhteisöllinen oppiminen. Kun työskennellään pienissä pöytäryhmissä, syntyy vuorovaikutusta ja kokemukset vaihtuvat. Kanssaoppijalta saa tilanteessa vertaineuvoa ja yhdessä pähkäily tuottaa monesti parhaat ideat. Vierustoverin kanssa keskustelu voi tuoda asiaan aivan uuden näkökannan.
Kaiken kaikkiaan tämä kurssi on ollut sekä mieluinen että suurissa määrin hyödyllinen. Kurssilta on saanut uuden laista intoa kokeilla uutta ja yleisesti omaan tekemiseen. Nyt todella ymmärrän ettei kaikkia käsityötekniikoita kerkeä kokeilla, mutta sieltä voi valita itseään kiinnostavat ja miellyttävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti