Pienryhmän tunnilla täytetty kyselylomake sai miettiimään omaa kouluaikaa ja tvt:n käyttöä siellä. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja tuntui ainakin silloin että kaikki kehitys tulee sinne myöhempään kuin muualle. Ei koulussa käytetty silloin tvt:tä laajemalti, ei varmaan muuallakaan päin Suomea. Tvt oli ehkä silloin vasta tulossa kouluihin ja yleistymässä.
Oman kouluajan jälkeen olen opiskellut ja valmistunut koulunkäyntiavustajaksi ja silloin tutustuin useampien koulujen toimintaan. Tvt oli huimasti yleistynyt koulujen käytössä. Varsinkin jos koulussa oli tapahtunut vastikään remonttia, oli myös laitevarustelu nykyaikaisempaa. Tosin joissain kouluissa elettiin vielä tvt:n kannalta samassa maailmassa kuin omana kouluaikanani. Osittain koulujen varustetaso eritasoisuus aiheuttaa sen että eri koulujen oppilaat ovat eri arvoisessa asemassa.
Suurryhmän luennolla Anu Liljeström puhui design-suuntaunusessta yhteisöllisestä oppimisesta. Tämä oli aivan onnistunut esimerkki siitä kuinka tvt:tä voi hyödyntää oppimisessa. Ajatus tämänkaltaisesta oppimiskokemuksesta tuntui mielenkiintoiseslta ja mahdolliselta myös omassa tulevassa opettajuudessa. Opettajan tämänkaltaisessa opiskelussa hallittava laitteiden käyttö, jotta oppiminen olisi oppilaalle miellyttävää. Jos opettaja ei hallitse laitteita se vie helposti oppimisesta tehon ja tekee siitä jopa vastenmieleisen ja vaikean.
Harjottelimme myös tablettien käyttöä. Niiden käyttö mahdollistaa sen että oppiminen ei rajoitu pelkästään luokkahuoneeseen vaan se voida viedä ulos. Mikä onkin toki hyödyllistä ja jokainen oppilas voi edetä omassa tahdissaan. Pitää kuitenkin muistaa ettei tämä ole hyväksi kaikille oppijoille, toiset tarvitsevat erilaisia välineitä oppimisensa tueksi. Mielestäni pitäisi muistaa tukea erilaisia oppijoita ja hyödyntää erilaisia välineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti