Kolmas viikko

Tämän viikon luennoilla, jotka eivät olleetkaan periteiset luennot, käsiteltiin pitkälti yhteisöllistä oppimista. Jotenkin nyt tuntuu, että samaa aiheitta tulee joka kurssilla. Ei sillä ettei se olisi tärkeää ja hyödyllistä, mutta silti.

Yhteisöllinen oppiminen on sitä kun suurempi joukko ihmisiä pyrkii tietoisesti selittämään jotain tiettyä ilmiötä tai asiaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on suuressa roolissa yhteisöllisen oppimisen kannalta, sillä tietoa rakennetaan yhdessä. Monesti tämänkaltainen oppiminen kouluissa on tehokasta ja mielekästä oppilaiden mielestä. Kun oppimisesta tehdään projekti, jonka tekemiseen oppilaat saavat itse vaikuttaa, saa se monesti oppilaat innostumaan oppimisesta ja tuntemaan itsensä tärkeäksi. Tietysti monissa tapauksissa tämän kaltainen opiskelutapa teettä opettajalla enemmän töitä, kuin silloin jos opettaja opettaa luokan edessä ja oppilaat istuvat paikoillaan.

 Luennolla me tutkimme yhteisöllisen oppimisen erilaisia menetelmiä pienemmissä ryhmissä; ensin jakauduimme kotiryhmiin, joissa jokainen sai oman vastuumenetelmänsä. Tutkimme asiantuntija ryhmissä omia alueitamme, jonka jälkeen palasimme kotiryhmään tekemään yhteenvetoa. Tämänkaltainen oppiminen on toteutettu palapelimenetelmällä, jokainen opettaa ryhmässä omasta erikoisalastaan.

Itse tutkin tutkivaa oppimista ja erityisesti opettajan roolia tutkivassa oppimisessa. Tässä menetelmässä toimitaan hyvin tutkimuksen omaisesti ja on tarkoitus oppia ymmärtämään monimutkaisia ilmiöitä ja ongelmia. Tutkivaan oppimiseen on helppo liittää tieto- ja viestintäteknologiaa: tiedonetsintää, prossessin tallentamista ja muille jakaminen.

Demo-tunnilla jatkoimme tabletteihin tutustumista ja erityisesti niiden appseihin. Ajatuksena oli löytää sellaisia appseja, joita voisi hyödyntää opettamisessa ja oppimisessa. Niitä on valtava määrä olemassa ja joitain aivan hyviäkin löytyi. Mielenkiinnolla odotan ensi viikkoon, millaisia muut ovat löytäneet. :)

Lautanauha

Lautanauhat on tunnettuja pinnan silmukkamaisista punossarjoista. Lautapaloilla kudonta on vanhimpia tunnettuja käsityötaitoja, historia ulottuu vuosituhansien taakse Euroopan nuoremman kivikauden sveitsiläisten paalukylien aikaan sekä muinaisen Egyptin kulttuuriin. Suomesta vanhin tunnettu näyte on 500-luvulta eli kansainvaelluksen ajalta Huittisten Nanhian kalmistolöydön kangasnäytteistä.
(Viivi Merisalo, Nauhoja, 1978)

Lautanauhojen teko oli kadota kokonaan muiden nauhatekniikoiden syrjäyttäessä sen.
 (Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. 2010)
Lautanauhoissa tuntuu kuitenkin olevan ennemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kuin pirtanauhassa.

Lautanauhaa tehdessä viriö muodostuu, kun lautoja kierretään. Kuvioita muodostuu jo sillä kun lautojen kiertosuuntaa vaihtaa tai kiertää enemmän kuin yhden sivun verran. Pirtanauhaan verrattuna lautanauhan tekeminen on haasteellisempaa, hahmottaminen on vaikeampaa.

Koulussa lautanauhoja on helppo tehdä. Välineet on kätevä valmistaa kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi maitotölkistä. Mutta kärsivällisyyttä tämä tekniikka vaatii, sillä itsellä ainakin meni aikaa ennenkuin hahmotti kuinka kuvio muodostuu ja kuinka kannattaa tehdä.

Omana sovelluksena suunnittelin kenkännauhat. Piristystä vanhoihin kenkiin. Kokeiluni tein villalangasta, mutta oikeat nauhat kannattaisi tehdä ohuesta puuvillalangasta. Halusin selkeät raidat ja valitsin väreiksi omat lempivärini, joita varmasti käytän kurssin aikana usein.

 

Sivuhuomiona sanoisin että on hankala yrittää tehdä lautanauhaa, jos naapurissa on meneillään äänekäs remontti.

Blogi, jossa on monta mielenkiintoista lautanauhamallia.
http://lankadontti.fi/wordpress/



 Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. 2010.
 Viivi Merisalo, Nauhoja, 1978

toinen viikko

Pienryhmän tunnilla täytetty kyselylomake sai miettiimään omaa kouluaikaa ja tvt:n käyttöä siellä. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja tuntui ainakin silloin että kaikki kehitys tulee sinne myöhempään kuin muualle. Ei koulussa käytetty silloin tvt:tä laajemalti, ei varmaan muuallakaan päin Suomea. Tvt oli ehkä silloin vasta tulossa kouluihin ja yleistymässä.

Oman kouluajan jälkeen olen opiskellut ja valmistunut koulunkäyntiavustajaksi ja silloin tutustuin useampien koulujen toimintaan. Tvt oli huimasti yleistynyt koulujen käytössä. Varsinkin jos koulussa oli tapahtunut vastikään remonttia, oli myös laitevarustelu nykyaikaisempaa. Tosin joissain kouluissa elettiin vielä tvt:n kannalta samassa maailmassa kuin omana kouluaikanani. Osittain koulujen varustetaso eritasoisuus aiheuttaa sen että eri koulujen oppilaat ovat eri arvoisessa asemassa.

Suurryhmän luennolla Anu Liljeström puhui design-suuntaunusessta yhteisöllisestä oppimisesta. Tämä oli aivan onnistunut esimerkki siitä kuinka tvt:tä voi hyödyntää oppimisessa. Ajatus tämänkaltaisesta oppimiskokemuksesta tuntui mielenkiintoiseslta ja mahdolliselta myös omassa tulevassa opettajuudessa. Opettajan tämänkaltaisessa opiskelussa hallittava laitteiden käyttö, jotta oppiminen olisi oppilaalle miellyttävää. Jos opettaja ei hallitse laitteita se vie helposti oppimisesta tehon ja tekee siitä jopa vastenmieleisen ja vaikean.

Harjottelimme myös tablettien käyttöä. Niiden käyttö mahdollistaa sen että oppiminen ei rajoitu pelkästään luokkahuoneeseen vaan se voida viedä ulos. Mikä onkin toki hyödyllistä ja jokainen oppilas voi edetä omassa tahdissaan. Pitää kuitenkin muistaa ettei tämä ole hyväksi kaikille oppijoille, toiset tarvitsevat erilaisia välineitä oppimisensa tueksi. Mielestäni pitäisi muistaa tukea erilaisia oppijoita ja hyödyntää erilaisia välineitä.

Pirtanauha

Nauhapirran ikää ja alkuperää ei ole tarkasti pystytty selvittämään, mutta voisi olettaa näinkin yksinkertaisen työvälineen olevan huomattavan vanha. Varsinkin kun kangaspuistakin on kehitelty ensimmäisiä versioita jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alku.

Varhaisin säilynyt todiste nauhapirrasta on löytynyt Pompeijista, Italiasta, ja se on ajoitettu vain noin ajanlaskumme alkuu.

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php 

Nauhapirrat ovat alkeellisten kangaspuiden edeltäjä. Nauhapirtoja on käytetty lahjaesineinä, sulhaset koristelivat niitä leikkauksin ja maaluksin. 

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

 Oma pirtani teknisen työn kurssilta 2013

Pirtanauhat voidaan ryhmitellä kolmeen erilaiseen ryhmään: kuviottomat ripsinauhat, pykäkuvioiset poikkiraitaiset ripsinauhat eli pokramot ja poimintakuviolliset nauhat.

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

Pirtaan pujotetaan ensin langat, osa laitetaan pirran reikiin ja osa väleihin. Loimen toinen pää sidotaan vyötäisille kiinni ja toinen joko parin vyötäisille tai johonkin paikkaan, jossa se pysyy hyvin kiinni. Pirtaa nostamalla ja laskemalla muodostuvat viriöt. Viriöön pujotetaan kudelanka ja kiristetään. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä perinteisesti pirtanauhoissa kudelankaa ei näy, vain loimilangat muodostavat kuvion.

Ensimmäinen tekemäni pirtanauha. Pirtanauhaa oli helppo tehdä, kun ensin hahmotti viriön vaihtumisen. Nostamalla pirtaa ylös saadaaan yläviriö ja laskemalla alas saadaan alaviriö, joihin vuorotellen pujotellen saadaan nauhaa aikaiseksi. Vaikeimmaksi koin saada nauhasta tasaista, reunassa huomaa selkeimmin, jos nauha on epätasainen. Perinteiseksi pirtanauhaksi oma kokeiluni on hieman löysä, mutta näyttää aivan oikealta.

Koulumaailmaan pirtanauhan tekeminen sopii mainiosti. Yksinkertainen tekniikka, jossa opitaan kutomisen perusperiaate ja on mahdollisuus pari työskentelyyn. Parin kanssa työskennellessä molempien päiden viriöt ja kaverin kanssa voi miettiä hankalia vaiheita. Joskus on helpompi kysyä neuvoa kaverilta kuin opettajalta ja samalla tulee harjoitettua ongelmanratkaisua.

Pirtanauhaa voidaan tehdä koulussa pienenä väli- tai ylimääräistyönä. Se voi olla osana jotain kokonaisuutta, esimerkiksi laukun hihnana. Kultuurisesti olisi hyvä säilyttää pirtanauhan tekemisen perinne myös tuleville sukupolville.

Omana sovelluksena suunnittelin koulumaailmaan sopivan työn. Ystävänauhan voisi toteuttaa parityöskentelynä, jolloin molemmat ystävykset saavat samanlaiset omat kappaleensa samanaikaisesti tehtyä.

 

Ensikertalaiselle pirtanauhan tekeminen ei aina ole helppoa. Tässä ystäväni valmistama ensimmäinen pirtanauha pätkä. Oppimisen jälkiä on havaittavissa. 

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php
Viivi Merisalo: Nauhoja, 1978

Ajatuksia ensimmäiseltä viikolta

Oman oppimisen kannalta tvt:tä tulee käytettyä päivittäin jonkin verran. Tietokone helpottaa monien koulutehtävien tekoa ja sen avulla tietoa on helposti saatavilla. Ehkä epävarmuus omista taidoista tieto- ja viestintäteknologian välineiden käyttämisessä rajoittaa tvt:n käyttöä. Suurimmaksi osaksi tulee käytettyä tuttuja ja turvallisia keinoja, sen sijaan että opettelisi jotain uutta. Itse myönnän ainakin olevani aika kärsimätön uuden opettelussa, jos jokin ei onnistu heti luovutan ehkä liiankin helpolla.

Omana kouluaikana tvt:n käyttö ei ollut niinkään yleistä ja silloin kun sitä käytettiin se tuntui olevan hankalaa. Usein laitteet eivät toimineet niinkuin piti, joskus jopa eivät olleenkaan. Tämä vaikuttaa osaltaan myös oman opettajakuvan muodostamiseen, kun ei ole omakohtaista kokemusta on vaikeampaa myös mieltää näitä tapoja omaan toimintaan.

 Nykypäivän koulussa tvt:tä käytetään ennemmän kuin kouluaikanani ja uskon että tulevaisuudessa tvt on vielä suuremmassa roolissa. Siksi olisikin tärkeää että opettaja on ajantasalla ja voi hyödyntää tvt:tä opetuksessaan.

Tätä kurssi ajattelen tietynlaisena haasteena, koska nyt olen ulkona omasta mukavuusalueesta. Kuitenkin en halua ajatella kurssia pahana, vaan mahdollisuutena oppia uutta ja muuttaa omaa asennetta. 

Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin

Tarkoitus on pitää blogia kyseisen kurssin ajan ja tälle sivulle ilmestyy joka viikko kurssin ajan uusi linkki, josta pääsee lukeemaan ajatuksia kyseisen viikon aihe :)


ensimmäinen viikko

toinen viikko

kolmas viikko

neljäs viikko

Tähän on lääke varmasti...

Mitä kertoo fiiliksistä, jos kyseinen kappale soi päässä ennen tenttiä, sen aikana ja vielä jälkeen päinkin :D Toivon mukaan kvantin tentti on silti läpi.