Kudonnan viimeistely

Perinteisesti kudonnaisen hapsuihin tehdään ensin kaksi kankurinsolmua (merimiessolmua) ja sen jälkeen hevosenhäntäsolmu niiden päälle. Päät voi myös palmikoida tai kiertää.

 

Kudonnaisen päähän voidaan myös tehdä fransusolmuja.

 

Lankoja voidaan lisätä hapsuihin.

 

Loimilankoja ei ole pakko jättää näkyviin, vaan ne voidaan pujotella kankaaseen tai ommella reunaa. Kudonnaisen reunaan voidaan ommella erillinen kaitalekin.

Kudottu kangas kannattaa höyryttää aina viimeseksi, mattokin oikenee silittäessä. Vaikka hassulta tuntuisikin käydä silittäämään mattoa.

Sidossuunnittelu, perussidokset ja niiden variointi

Palttinasidoksessa lanka kulkee aina yhden yli yhden ali. Loimi ja kude ovat yhtä vahvoja, jolloin ne näkyvät yhtä paljon kankaan pinnassa.

 

Panama on palttinasta johdettu sidos, jossa lanka kulkee kahden yli, kahden ali, sekä loimen että kuteen suuntaisesti. Lanka voi kulkea useammankin lankan yli, mutta kahden yli on yleisin. 

 

Kuderipsi on myös johdettu palttinasta. Siinä kude muodostaa tiiviin pinnan, eikä loimea näy. Tätä sidosta käytetään paljon raanuissa. Loimiripsi vaatisi tiheän loimen, jolloin kutoessa kankaan pinnassa näkyy ainoastaan loimi, kude jää piiloon.

 

Toimikkaassa kuteesta ja loimesta muodostuu vinoja raitoja. Tämä sidos on tyypillinen erityisesti farkuille. Viriön avautumisjärjestystä vaihtamalla päinvastaiseksi saadaan aikaan raidan kääntyminen.

Tasavaltaisessa toimikkaassa kude- ja loimilangat näkyvät yhtä paljon.

   

Toisvaltaisessa toimikkaassa molemmat puolet ovat erilaiset. Kutoessani tein kudevaltaista toimikasta.

Nurjalle puolelle muodostui loimivaltainen toimikas.

 

Kärkitoimikaan voi tehdä joko muuttamalla poljentaa tai niisintää kärjelliseksi. Itse olen tehnyt muuttamalla poljentaa. Jos molemmat muuttaa kärjellisiksi syntyy ristitoimikas.

 

Pomsissa eli satiininissa muodostuu pitkiä lankajuoksuja, jotka saavat aikaan kankaaseen kiillon. Villalangalla tämä kiilto ei kuitenkaan tule esiin. Pienin mahdollinen pomsi on viisivartinen ja itse olen tehnyt tämän kokeilun neljävartisena, joten sitä voidaan kutsua valepomsiksi.

 

Hyvä sivusto sidoksista:

 http://www.kaspaikka.fi/koti/mhnurmin/

Loimen suunnittelu ja luominen

Lointa suunniteltaessa on tärkeää muistaa varata tarpeeksi ylimmäräistä pituutta; kutistumisvara, hapsut, tutkaimet. Kannattaa tehdä mielummin hieman liian pitkä kuin liian lyhyt, sillä pituutta ei voi lisätä jälkikäteen.

Mattoloimen loimme parin kanssa yhdessä ja kahdelta päältä. Tällöin kummankin osapuolen lankaa kului tasan yhtä paljon. Yleensä loimi luodaan vähintään kahdelta päältä. (Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005)

Luomisessa käytetään apuna luomapuita. Loimi muodostuu, kun lankaa kierretään luomapuille. Ensin on laitettu mittalanka, joka kertoo kuinka pitkälle loimea tulisi kiertää puilla. Erittäin tärkeää on muodostaa tiuhta, jonka avulla langat pysyvät järjestyksessä.

toika.fi

Kun on kierretty tarpeeksi voidaan loimi voidaan irottaa luomapuista ja siirtyä rakentamaan kangasta. Loimea luodessa ei kannata otta päivä- eikä varsinkaan yöunia, sillä luomapuissa loimi voi venyä ja jatkettaessa luomista eivät uusi ja vanha loimi ole saman pituisia.


Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005

Kankaan rakentaminen

 Kangasrakennetaan mattopuihin seuraavasti:

1. käärinpirran paikoilleen laittaminen ja alkutoimet
2. loimen jakaminen käärinpirtaan
3. loimen kiertäminen tukille (loimen kohottaminen)
4. niisiminen
5. pirtaan pistely
6. alkusolmut ja tasoituslanka
7. muuttumaton sidonta (välittäjien sitominen)
8. muuttuva sidonta (polkusten sidonta)

Pöytäkangaspuissa kangas rakennetaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Kehyskudonta

Kotona ennen tuntia oli ollut tarkoitus etsiä kuva ja tehdä siitä pieni kudonnainen. Valitsin ystäväni Tokiosta ottaman kuvan kirsikkapuusta. Samassa kuvassa niin ajankohtainen kevät ja iki-ihan vaaleanpunainen.

Pahvin ympärille kiersin kalalankaa loimeksi ja erilaisia villa- ja efektilankoja käytin kuteena. Hain kudonnaiseeni värimaailman kuvasta ja tietynlaiseen pehmeyden.

©Taina Salmi

 Tunnilla käytimme Tuula-kudontakehystä. Loimi kierrettiin ympäri ja aloitettiin kutomaan. Ensin kokeilin yhdellä sukkulalla villalanka.

Kahdella sukkulalla kutoessa muodustuu kudonnaisen pintaan pystyraitoja, kuten olen kokeillut villa- ja efektilangoilla.

 Kolmella sukkulalla kudottaessa saadan vahva reuna ja yleisesti sitä käytetään matoissa. Varmasti omassa mattossanikin haluan käyttää sitä.

Kudontakehyksen voi tehdä mistä vain, kuhan siihen saa laitettua loimen. Tässä esimerkiksi toisella luokalla olevan serkkuni koulussa valmistama kudelma. Koulu käyttöön kehyskudonta sopii vallan mainiosti. Kangaspuihin verrattuna kehys vie pienen tilan ja sen säilyttäminen on helpompaa. Kehyksellä voi kutoa pieniä juttuja ja harjoitella kutomista. Koulussa voisi valmistaa esimerkiksi pieniä sisustustauluja ja pikkupussukoita.

Palttinasidoksella voidaan tehdä hyvinkin erilaisia pintoja. Erilaisilla pujotuksilla saadaan vaihtelua.

Helmipoiminnassa pujotella kuviolankaa puikon ympärille ja väliin kudotaan tavallisesti palttinaa.
Pohjapujotuksessa kuviokudetta lisätään pohjakuteen sekaa.

Jouksupujotuksessa kuviokude muodostaa kankaan pintaan lankajouksuja. Kuviokude pujotellaan loimeen loimen ollessa perusasennossa. Olin aiemmin jo kokeillut jouksupujotuksia, mutta silloin niistä käytettiin nimitystä pampulat.

Ryijynukituksessa langat kierretään kahden loimilangan ympärille niin että nukan päät jäävät loimilankojen väliin.

Itse pidin suuresti ryijynukituksesta ja aioin todennäköisesti käyttää sitä minikudonnaisessani.

Teknisen työn ja teknologian perusteet

Omat muistoni teknisen työn tunneilta eivät olleet kovinkaan positiivisia. Kolmannella luokalla olin pakollisen puoli vuotta teknisessä ja siihen se jäikin. Syy ei ollut siinä etten olisi kokenut onnistumisia tai olisin pitänyt enemmän tekstiilitöistä. Suurin syy oli ennakkoon asetetut odotukset, tytöt menivät tekstiilitöihin ja pojat tekniseen. Teknisen työn opettajana minulla oli lähes eläkeikään ehtinyt mieshenkilö, joka myös omalla asenteellaan kertoi hyvin selkeästi ettei tyttöjen paikka ollut kyseisillä tunneilla. Muistan kuinka monesti tunneilla piti osata tehdä ilman minkäänlaisia neuvoja tai esimerkkiä kuinka työtä olisi kuulunut tehdä. Kyllä sain tunneilla tehtyä jotain valmiiksi astikin. Hienon sinisen laatikon, itse olin erittäin tyytyväinen työhöni. Opettaja niinkään ei ollut, hän oli ajatellut kaikkien tekevän neliön mallisen, omani oli tarkoituksella suorakulmion muotoinen. Hän arvioi työt sillä, perusteella kuinka hyvin ne muistuttivat opettajan valmistamaa mallikappaletta, omia sovelluksia ei arvostettu, värin sai ainoastaan valita itse. Oikeastaan en pitänyt koko käsityötunneista ala-aste aikoina. Vasta myöhemmin olen löytänyt tämän hienouden.

Mielestäni onkin hienoa että nykyään kannustetaan valitsemaan itse haluaako mennä tekniseen vai tekstiilityöhön. Eikä sitä pidetä kummallisena, jos tyttö valitsee teknisen työn, mutta edelleenkin monissa tapauksissa jos poika valitsee tekstiilityön sitä kummeksutaan. Toivottavasti tulevaisuudessa tätäkään ei enää pidetä erikoisena.

Tämä kurssi oli minulle täysi poistuminen omalta mukavuusalueelta. Tuskin minkäänlaista kokemusta, vasara tosin pysyy kädessä ja hyllyt osaan itse kasata. Ajatus millintarkasta työskentelystä näin suurpiirteiselle ihmiselle on kauhistuttava ajatus. Toisaalta samaan aikaan ollut kaavoituksen perusteetkin oli millintarkkaa ja mahdollisuutena oli joko järkyttyä tai oppia millintarkaksi. Ei minusta tullut aivan millintarkkaa edelleenkään, mutta tarkempi ja oikeastaan omaksi kauhukseni jopa pidin siitä. Kurssin alussa ei luvannut hyvää etten saanut edes tarvitsemiani kattovaloja itse päälle, vaikka aivan oikeasta napista painoinkin. Hieman kävi kyseisellä kerralla mielessä voiko koko kurssista tulla mitään, jos valojen päälle laittamiseenkin tarvitsee opettajan apua.

Korusarja

Itse aloitin tekemään korusarjaa ensin. Tarkoituksena oli tehdä korut käyttäen jo olemassa olevaa materiaalia. Suurimpana syynä valittuun materiaaliin oli se, että oma ihoni ei kestä olla kosketuksissa nikkelin kanssa ollenkaan ja kuparikin värjää ihon erittäin herkästi. Myös ajatus siitä miksi luoda jotain uutta uudesta materiaalista, jos voi hyödyntää jotain jolla ei sellaisenaan enää ole käyttöä. Loistava tapa integroida kierrätys, kestävä kehitys ja kulutustottumukset käsitöihin.

Lusikkakorvakorut

Olen pitkään haaveillut lusikoista tehdyistä korvakoruista. Kyseisen kaltaisia koruja on liikkunut pitkään useissa paikoissa. Nyt oli sopiva tilaisuus käyttää tädin vanhoja jo parhaat päivät nähneitä kahvilusikoita ja antaa niille uusi merkitys. Korvakorut valmistuivat aika yksinkertaisesti ja nopeasti. Suurin apu voi olla joskus se, että joku pitää lusikan varresta kiinni kun itse sitä sahaa.

Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia omien aikataulujeni kanssa, kävin läheisellä pienmetallipajalla jatkotyöstämässä korujani. Pääsin käyttämään kyseisen firman pylväsporakonetta. Sinänsä kyseinen porakone oli valtava, mutta toimintaperiaatteeltaan toimi aivan samoin kuin yliopistolla olevat huomattavasti pienemmät pylväsporakoneet.
Korvakorut käsiteltiin myös peittaustahnalla, joka sopii ainoastaan ruostumattomalle teräkselle. Kyseinen aine syövyttää metallista epäpuhtaudet ja pinnasta pienen kerroksen. Lusikat olivat kyllä ruostumatonta terästä, mutta niissä oli todennäköisesti kromattu pinta, jolloin niitä ei olisi saanut laittaa peittausaineeseen. Samalla hetkellä kun lusikat osuivat peittausaineeseen alkoi aine kuplia ja siitä nousi ruskea savupilvi. Opettavaista kuitenkin, vuosikausia metallien kanssa työskennelleetkin henkilöt tekevät joskus virheitä.



Haarukkarannekorut

Rannekorun mallin tai oikeastaan idean löysin Internetistä sattumalta ja sovelsin siitä enemmän itseni näköisen. Alun perin toinen rannekoruista oli harjoituskappale, johon pystyi kokeilemaan eri juttuja ennekuin tein ne varsinaiseen työhön. Loppujen lopuksi harjoituskappaleesta tuli ehkä jopa parempi kuin varsinaisesta korusta.
Vaikka alussa haarukan piikit taivutti sellaiseen asentoon kuin halusi ja sai haluamansalaisen ulkonäön, joutui sitä muuttamaan työn edetessä. Haarukan olleessa suorassa muodossa piikit olivat eri tavoin kuin rannekorumuodossa. Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia, halusin kuitenkin edetä korujen valmistuksessa ja kävin pienmetalliyrityksessä jatkamassa työtä. Itsevalmistamani ranteen malli ei ollut toimiva, sillä haarukan pituus oli hieman liian pitkä. Yrityksellä oli useita metalliputki, joiden avulla lopulta taivutin haarukan korumuotoon. Vierailuni yrityksessä tuki monella tapaa oppimisprosessia. Pitkään metallin kanssa työskenneiltä henkilöiltä voi saada hyvinkin eri tyyppisiä neuvoja ja näkökulmia siihen kuinka jokin vaihe kannattaa tehdä, kuin opettajalta.
Niin sanotun harjoituskappaleen käsittelin myös peittaustahnalla ja sen ulkonäöstä tuli hyvin mattamainen. Toisen koruista taas kiillotin, mikä oli paljon työläämpää ja aikavievää. Molempiin jäin ulkonäöllisesti käsintehty jälki, mikä itseäni viehättää.

Pirta

Pirtaa aloittaessani minulla ei ollut aavistustakaan kuinka sen tulisi käytännössä toimia ja kuinka pirtanauhaa valmisetaan. Onneksi ryhmässä oli henkilöitä, jotka tiesivät pirtanauhan valmistuksesta ja mitä kannattaisi huomioida pirrassa.

Pirta oli loppujen lopuksi todella nopea valmistaa ja yllätyinkin kuinka nopeasti se oli valmis. Korujen tekemisessä ei tarvinnut olla niin millintarkka kuin tässä. Monesti mittaus täytyi tehdä uudelleen useamman kerran, jotta sain oikein tehtyä. Toisaalta vaikka monesti ärsytti kun joutui tekemään mittauksia  uudelleen, se myös opetti tehokkaimmin.

Välissä ollut pitempi tauko oli osittain aiheuttanut sen, ettei kurssin alkupuolella käydyt asiat pirrasta olleet enää tuoreina mielessä. Tässä kohdin pystyimme hyödyntämään ryhmänä yhteisöllistä oppimista ja jakamaan asiantuntijuutta. Vaikka itse ei olisi enää muistanut kuinka työssä pystyisi edistymään, saattoi kaverilta pyytää aina apua. On aina valmis jakamaan toisille tiedon, josta kokee muiden pystyvän hyötymään.
Kokeilin pirran pintaan polttokuviointi tuomaan persoonallista ulkonäköä. Näin jälkikäteen voin todeta että kannattaa varoa esimerkiksi hiuksien putoamista työn pintaan saman aikaisesti. Itselläni työhön paloi kiinni kaksi kissankarvaa, jotka onnistuivat tippumaan vaatteistani pirran päälle. Haju oli pahempi kuin vahinko pirran ulkonäössä.

Pakko myöntää että olen erittäin tyytyväinen omaan pirtaani. Jos verrattaisiin kaupan valmiiseen pirtaan on useita pieniä epäkohtia, mutta toisaalta käsintekemisen näkee silloin paremin. Ajateltuna että kyseinen työ on ensimmäinen tämänkaltainen työ jonka valmistan, on se erittäin onnistunut. Kurssin aikana löysin jälleen vanhan mielikappaleeni ja löysin ajatuksen jonka soveltaminen tuntui juuri sopivalta. Stam1na yhtyeen Murtumispiste- kappaleesta poimittu lause ei virheettömyys ole täydellistä, sai minut ylistämään Antti Hyyrysen neroutta. Käsityössä mielestäni hienous piilee juuri siinä ettei työn tarvitse olla virheetön, vaan siinä saa näkyä oppiminen ja soveltaminen. Se tekee käsityötuotteista uniikkeja. Kaupasta voi ostaa mitä tahansa, mutta itse tehtyyn liittyy aina tarina, joka tekee siitä käyttäjälleen juuri oman.

Kurssi oli mielettömän opettavainen kokemus. Joskus omalta mukavuusalueelta poikkeaminen synnyttää miellyttäviä kokemuksia ja onnistumisen riemua. Uskallus kokeilla uusia asioita konkretisoitui aivan uudella tasolla.

Valtava määrä uusia taitoja ja tietoja on saavutettu. Ei pelkästään konkreettisesti teknisen työn taitoja vaan myös omaa opettajuutta. Joskus opettajan antama esimerkki joka kuvaa maailmaa aivan toisesta näkökulmasta, voi olla paljon vaikuttavampi ja helpommin ymmärrettävä. Jos puuta ajaa jyrsimellä vastasyiden suuntaisesti, on se samankaltainen kuin silittäisi kissaa vastakarvaan.

Kurssi muutti positiivisesti mielikuvaani teknisen työn opettajasta. Opettaja voi olla muunlainen kuin se josta on jo olemassa mielikuva. Omalta kouluajaltani opettajakuva ei ole ollut miellyttävä ja sitä on ollut vaikea muuttaa. Varmasti vaati vielä sen että nämä vanhasti ajattelevat opettajat jäävät eläkeellä ja nuoremmat muuttavat koulumaailmaa. Itse ainakin haluaisin jäädä mieleen avarakatseisena ja miellyttävänä opettajana.

Työturvallisuutta tulee ajateltua nyt entistä enemmän. Nyt kurssin kautta selkeni enemmän kuinka tärkeää siihen on kiinnittää huomiota. Oppilailla tulee olla turvalliset kouluolosuhteet.

Kussin aikana myös kärsivällisyys ja pikkutarkka huolellisuus kasvoivat huomaamatta, mikä on vain eduksi.

Ennakkotavoitteinani oli juuri tällaisia asioita ja koenkin onnistuneeni kurssilla ja saavuttaneeni tavoitteeni. Hyvillä mielillä antaisin itselleni kurssista nelosen.

Yhtenä tavoitteenani oli ajatella myös kuinka teknistä työtä voisi integroida tekstiilityön kanssa. Kurssilla valmistamiamme pirtoja voidaan käyttää oikeasti pirtanauhan tekemiseen. Nyt meneillään olevalla kudonnan kurssilla, ne joilla oli jo valmis pirta pystyivätkin käyttämään sitä. Muitakin välineitä pystyisi tekemään samalla periaatteella esimerkiksi lautanauhojen valmistukseen käytettäviä lautoja ja ei peruskoulussa mutta joku edistyneempi voisi jopa tehdä kangaspuut.

Huonekalujen valmistusta voidaan integroida. Runko valmistettaisiin teknisessä ja sen voisi verhoilla tekstiilitöissä.

Viikko neljä

Tällä viikolla jatkoimme viime viikon aiheessa, yhteisöllinen oppiminen. Tosin moni ryhmä tuntui saaneen jo viime viikolla työnsä niin pitkälle, ettei ollut enää tarpeellisen tuntuista kokoontua saman aiheen tiimolta. Kotiryhmässä pohdiskelimme esimerkkejä kuinka yhteisöllistä oppimista voisi hyödyntää koulumaailmassa. Ryhmässäni muut olivat joko lastentarhaopettaja- tai luokanopettajaopiskelijoita, ja minusta itsestäni tulee aineenopettaja. Tästä syystä puhe keskittyi siihen kuinka hyödyntäminen tapahtuisi päiväkodin tai koulussa erityisesti alakoulun puolella. Itselleni siitä valitettavasti ei ollut suurta hyötyä.

Yhteisölliselle oppimiselle erittäin tärkeää on että opettaja tuntee ryhmänsä, silloin opettaja osaa ohjata oppilaansa oikeiden menetelmien ääreen ja valita toimivat menetelmät. Erilaisten oppijoiden huomioiminen on kuitenkin tärkeintä ja samaan aikaan vaikeaa, sillä kaikki eivät voi oppia samalla tavoin. On löydettävä eri tapoja saman menetelmän sisältä, jotka sopivat erilaisille oppijoille.

Demolla emme edenneet paljoa, rehtorin kahvitilaisuuden takia, mutta ryhmämme suunnitelma on jo pitkällä ja seuraavalla kerralla siitä on hyvä jatkaa.