Kudonta

Itselleni kudonta on aika vieras alue. Olen kouluaikana kutonut pienen poppanaliinan ja siihen kutominen on jäänyt. Kiinnostusta kuitenkin kudontaa kohtaan löytyy.

Vaikka en ole kutonut, olen kankaita rakentanut ja luonut useita loimia. Lukion jälkeen työskentelin Taito Shopilla ja siellä opin kuinka kankaitarakennetaan. Itsellä oli varmuus ja taito jo ennakkoon. Suuri helpotus tämä oli kurssin kannalta, sillä uusia asioita tuli eteen valtava määrä.

Olen myös toiminut kehitysvammaisten toimintakeskuksella ohjaajana, jolloin ohjasin myös kudontaa. Olen siis ohjannut kudontaa, vaikka itse en pahemmin sitä osannut. Kyseessä oli onneksi peruspalttinasidoksista poppanaa.

Nyt kurssin käyneenä tunnen saaneeni perustietoja ja -taitoja kudonnasta, mutta valtava määrä olisi vielä olemassa. Kiinnostus oppia lisää olisi valtava ja varmasti tulen avartamaan vielä kudonnan maailmaani tulevaisuudessa. 

Tablettien käyttö tunneilla oli hyödyllistä. Esityksen seuraaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut yrittää kuikuilla taululle, vaan pystyi keskittymään enemmän. Edellisiin dioihin pystyi itsenäisesti palaamaan ja tutkimaan juuri itseä kiinnostavia asioita. Ohjeita pystyi käyttämään omaan tahtiin, eikä tarvinnut mennä muiden tahdissa. Työn taltioinnissa olisi helpompaa, jos jokaisella olisi oma henkilökohtainen tabletti, jolle voisi omat juttunsa tallentaa.

Punonta

Tekniikkana punonta maailman laajuinen. Eri maiden punonnat eroavat suuresti materiaaleiltaan, jokaisessa maassa käytetään oman maan materiaaleja joita on helposti saatavilla. 

Perusidea on se, että jotain, mikä toimii loimina, ja jotain mitä kudotaan, punotaan, pujotellaan loimien lomaan. Niin loimet kuin kuteetkin voivat olla melkein mitä tahansa, jäykkää tai notkeaa pitkulaista materiaalia. 

(http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta)

Omana kokeiluna tein palttinasidoksisen punotun paperikorin. Materiaaliksi valitsin vanhat julisteet, joille ei enää ollut käyttöä (sillä eihän niitä kaikkia voi säilyttää). Materiaali oli aika jäykkää, mutta muotoutui hyvin. 

Koulumaailmaan tämä sopisi myös mainiosti. Jokainen voisi laittaa omaan koriinsaa omat suosikkinsa ja idolinsa. Omasta koristani löytyy Apulanta ja The 69 Eyes aivan sulassa sovussa, molemmat nuoruuden suosikkeja.

Punontaan liityen käsityön ja kotitalouden yhteistyöprojekti maahanmuttajien kanssa oli oikein sopiva. Punontaa löytyy monista maista ja tekniikka voi olla tuttu joillekin. Vaikka yhteistä kieltä ei olisi käsien kautta pystyy vahvasti kommunikoimaan muiden kanssa.

Teimme paperikoreja sekä pöytätabletteja kierrätysmateriaaleista. Käytimme yksinkertaista palttina sidosta. Tablettien mallikappaleessa on hyödynnetty viime kevään Kirjonta kurssilta opittua Meshwork-tekniikkaa, jossa palojen loimen ja kuteen reunat eivät ole suoria, sidos on kuitenkin palttina.

Olen aiemminkin ollut tekemisissä maahanmuuttajien kanssa opetusmielessä. Mutta nyt suurena erona huomasin kuinka paljon vähemmän nyt nämä ihmiset puhuivat, kuin he joiden kanssa olin aiemmin ollut tekemisissä. Oliko syynä kulttuurillinen ero tai Suomessa olon aika tai täysin vieraiden ''vierastaminen''.


http://www.kaspaikka.fi/keke/kahvikassit/
http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta

Minikudonnainen

Minukudonnaisena halusin tehdä ryijyn. Pöyhkeä ja pörröinen tuntuma sekä iloiset värit olivat asioita joita halusin omaan kudonnaiseeni. 

Suomalaisia ryijyjä ei ole koskaan pidetty lattialla, syystä että sen päällä olisi tarkoitus kävellä. Lattialla ryijyn ollessa siitä on nautittu kuin kauniista korusta. 

(Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot 1991)

Suomalainen ryijy on muuttunut vuosisatojen saattossa merenkulkijoiden peitteestä monimuotoiseksi sisutustektiiliksi ja taideteokseksi. Ryijyn valmistaminen on teknisesti ja taiteellisesti niin vaativa ettei se kuulunut tavanomaisiin käsityötaitoihin. Pääasiallisesti ryijyjä valmistivat ammattimaiset kutojat. Mestarikutojia noudettiin pitkienkin matkojen valmistamaan edustava tuote.

(Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen 1991)

Suunnitelmani ryijyyn lähti samasta Murtumispiste kappaleesta kuin mattonikin. Tarkoitus oli luoda molemmista sisustuselementit jotka sopisivat omaan sisustukseeni. Joten oli ilmiselvää, että mattoni ja minikudonnaiseni olisivat yhteensopivat. Sama värimaailma toimi kummassakin tuotteessa ja nämä värit ovat pääosassa muutoinkin elämässäni.

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Tämä säe nousi mieleeni erityisesti. Puut ovat erityisesti mieleeni ja halusin ryijyyni puun, mutten mitään liian oikean näköistä. Tämän kuvan tyyliset puut miellyttävät minua ja hain ryijyni puuhun tästä muotoa.

http://johannajajoukko.blogspot.fi/2011/09/puu.html

 Halusin toteuttaa ryijyn pöytäpuilla. Minulla oli varastossa mustat kehykset, joista lasi oli hajonnut jo aiemmin. Suunnittellin pingottavani ryijyn kehykseen, jolloin siitä tulisi helposti seinälle laitettava ja se kestäisi muodossaan. Nitoessani ryijyä kehykseen päättivät kehykset murtua kahtia, todellinen murtumispiste. Hankin tilalle valkoiset kehykset, jotka oikeastaan sopivat ryijyyn paremmin kuin mustat.

Saadakseni ryijystä oikein pöyhkeän jouduin tekemään ryijynukkarivejä tiheästi. Väliin tein kolme kerrosta tavallista palttinaa. Lopputuloksesta tulikin oikein sopiva, juuri sellainen jonka sekaan haluaa upottaa sormet.  Pinnasta tuli myös epätasainen ja tarkoituksella. Mielestäni nukan pituuden epätasaisuus toimii työssäni ja sopii sen luonteeseen.

Loimena ryijyssä käytin luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Kudoin samalla langalla välikerrokset. Nukkana käytin jämäkerien loppuja. Valkoista lankaa kului kaksi kokonaista kerää sekä muutama pieni jämäkerä. Ryijylle laskettuani hintaa on noin 15-20 euroa, tarkaa hinta on vaikea laskea sillä jämälankoja oli useita erilaisia ja eri määriä. Tämän lisäksi kehykset, jotka jouduin ostamaan maksoivat 5 euroa.

 Minikudonnaisten näyttelystä, Liisan tuolin kanssa

Vaikka olin tehnyt kokeiluja ja mittauksia, eivät ne pitäneet paikaansa. Suunnitelma, jonka olin tehnyt ennakkoon ei toiminutkaan. Suunnitelmassani oli kuusi riviä, jotka jouduin jättämään pois, sillä muuten ryijy ei olisi mahtunut enää kehykseen. Suurimmaksi osaksi improvisoin ryijyn etenemisen, kun suunnitelmaa ei voinutkaan noudattaa.


Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot, 1991
Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen, 1991

Runomatto

Ajatus mattoon lähti Stam1na yhtyeen kappaleesta Murtumispiste, joka on soinut taas pienen väliajan jälkeen ahkerasti levysoittimessani. Vaikka kappaleen sanoitus on hempeä ja rakkauspainotteinen, musiikki tuo siihen kontrastia. Rakkauden ei tarvitse olla vaalenpunaista pilvihörsylää, vaan siitä voi löytyä särmää ja vastakohtia. En halunnut matosta liian pliisua, vaikka sanoitus olisi antanut siihen mahdollisuuden. Oma mieltymys vahvempiin sävyihin vaikutti suuresti, tosin hempeä vaaleanpunainen sopii joukkoon vallan mainiosti.

 

 Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin

Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin

Ja jos katoaisit'sinut voisin soittaa

Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen
Uudelleen, uudelleen

Lyrics Antti Hyyrynen

 

Matto on toteutettu perinteisellä palttinasidoksella ja se on kudottu kolmella sukkulalla. Matossa kulkevat jatkuvasti pinkki/vaaleanpunainen, vihreä ja valkoinen kude. Valkoinen kude oli trikookudetta, jonka hankin vartavasten mattoon. Halusin koko matkalle saman sävyisen valkoisen kuvaamaan tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Pinkki ja vihreä olivat vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja jotka itse värjäsin. Tarkoitus olikin että pinkkiä ja vihreää tulisi kirjavina erimääriä. Matossa pinkki ja vihreä vaihtelevatkin epätasaisin välein. Tästä syystä en tehnyt tarkaa suunnitelmaa ennekuin lähdin kutomaan mattoa. 

Jotta matostani ei tulisi liian tasainen ja yksitoikkoinen halusin siihen hieman jotain vaihtelua. Kanssaopiskelijan ideasta innostuneena tein mustalla tyllillä, joka hieman kimalsi, pohjapujotuksia. Sanoituksessakin puhutaan virheistä ja riitasoinnuista, joita epämääräisesti olevat mustat pätkät edustavat.    

 

Päätyhapsuille halusin tehdä jotain erilaista, koska matto itsessään on aika yksinkertainen. Kierretyt hapsut tuovat rytmiä ja tasapainoa. Lisäsin hapsuun aina kolme lankaa lisää, osa mustia ja osa valkoisia. Mustat langat hapsuissa yhdityvät mustiin pätkiin matossa ja luovat yhtenäisen kokonaisuuden.

Maton tekeminen vei runsaasti aikaa ja tiukalla aikataululla tehtynä se aiheutti (osaksi) ranteeseeni rasitusvamman. Tosin se kaikki oli sen arvoista ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Erityisen aikaa vievää oli päätyhapsujen kiertäminen, useampi ilta siinä vierähti. Aikaa vierähti myös siihen että parini kanssa jouduimme uusimaan lähes kaikki nyörit. Oppimisen kannalta kuitenkin se oli hyödyllistä ja nyt osaan sitoa nyörejä erittäin hyvin sekä tiedän mikä nyöri kuuluu mihinkin. 

Ensimmäiseksi matoksi mattoni on erittäin onnistunut ainakin omasta mielestäni. Pieniä virheitä matosta löytyy, mutta nehän kertovat oppimisesta ja kuinka ilman virheitä voisi kehtittyä. Valitsemassani sanoituksessakin sanotaankin ei virheettömyys ole täydellistä, mikä pätee omaan mattooni oikein hyvin.

Matto on saanut jo kotona hyväksynnän; sen alle voi mennä piiloon, päällä voi ottaa pienet torkut sekä leikkiä päätyhapsuilla. Täydellinen matto juuri minulle.

Kudonnan viimeistely

Perinteisesti kudonnaisen hapsuihin tehdään ensin kaksi kankurinsolmua (merimiessolmua) ja sen jälkeen hevosenhäntäsolmu niiden päälle. Päät voi myös palmikoida tai kiertää.

 

Kudonnaisen päähän voidaan myös tehdä fransusolmuja.

 

Lankoja voidaan lisätä hapsuihin.

 

Loimilankoja ei ole pakko jättää näkyviin, vaan ne voidaan pujotella kankaaseen tai ommella reunaa. Kudonnaisen reunaan voidaan ommella erillinen kaitalekin.

Kudottu kangas kannattaa höyryttää aina viimeseksi, mattokin oikenee silittäessä. Vaikka hassulta tuntuisikin käydä silittäämään mattoa.

Loimen suunnittelu ja luominen

Lointa suunniteltaessa on tärkeää muistaa varata tarpeeksi ylimmäräistä pituutta; kutistumisvara, hapsut, tutkaimet. Kannattaa tehdä mielummin hieman liian pitkä kuin liian lyhyt, sillä pituutta ei voi lisätä jälkikäteen.

Mattoloimen loimme parin kanssa yhdessä ja kahdelta päältä. Tällöin kummankin osapuolen lankaa kului tasan yhtä paljon. Yleensä loimi luodaan vähintään kahdelta päältä. (Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005)

Luomisessa käytetään apuna luomapuita. Loimi muodostuu, kun lankaa kierretään luomapuille. Ensin on laitettu mittalanka, joka kertoo kuinka pitkälle loimea tulisi kiertää puilla. Erittäin tärkeää on muodostaa tiuhta, jonka avulla langat pysyvät järjestyksessä.

toika.fi

Kun on kierretty tarpeeksi voidaan loimi voidaan irottaa luomapuista ja siirtyä rakentamaan kangasta. Loimea luodessa ei kannata otta päivä- eikä varsinkaan yöunia, sillä luomapuissa loimi voi venyä ja jatkettaessa luomista eivät uusi ja vanha loimi ole saman pituisia.


Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005

Kankaan rakentaminen

 Kangasrakennetaan mattopuihin seuraavasti:

1. käärinpirran paikoilleen laittaminen ja alkutoimet
2. loimen jakaminen käärinpirtaan
3. loimen kiertäminen tukille (loimen kohottaminen)
4. niisiminen
5. pirtaan pistely
6. alkusolmut ja tasoituslanka
7. muuttumaton sidonta (välittäjien sitominen)
8. muuttuva sidonta (polkusten sidonta)

Pöytäkangaspuissa kangas rakennetaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Kehyskudonta

Kotona ennen tuntia oli ollut tarkoitus etsiä kuva ja tehdä siitä pieni kudonnainen. Valitsin ystäväni Tokiosta ottaman kuvan kirsikkapuusta. Samassa kuvassa niin ajankohtainen kevät ja iki-ihan vaaleanpunainen.

Pahvin ympärille kiersin kalalankaa loimeksi ja erilaisia villa- ja efektilankoja käytin kuteena. Hain kudonnaiseeni värimaailman kuvasta ja tietynlaiseen pehmeyden.

©Taina Salmi

 Tunnilla käytimme Tuula-kudontakehystä. Loimi kierrettiin ympäri ja aloitettiin kutomaan. Ensin kokeilin yhdellä sukkulalla villalanka.

Kahdella sukkulalla kutoessa muodustuu kudonnaisen pintaan pystyraitoja, kuten olen kokeillut villa- ja efektilangoilla.

 Kolmella sukkulalla kudottaessa saadan vahva reuna ja yleisesti sitä käytetään matoissa. Varmasti omassa mattossanikin haluan käyttää sitä.

Kudontakehyksen voi tehdä mistä vain, kuhan siihen saa laitettua loimen. Tässä esimerkiksi toisella luokalla olevan serkkuni koulussa valmistama kudelma. Koulu käyttöön kehyskudonta sopii vallan mainiosti. Kangaspuihin verrattuna kehys vie pienen tilan ja sen säilyttäminen on helpompaa. Kehyksellä voi kutoa pieniä juttuja ja harjoitella kutomista. Koulussa voisi valmistaa esimerkiksi pieniä sisustustauluja ja pikkupussukoita.

Palttinasidoksella voidaan tehdä hyvinkin erilaisia pintoja. Erilaisilla pujotuksilla saadaan vaihtelua.

Helmipoiminnassa pujotella kuviolankaa puikon ympärille ja väliin kudotaan tavallisesti palttinaa.
Pohjapujotuksessa kuviokudetta lisätään pohjakuteen sekaa.

Jouksupujotuksessa kuviokude muodostaa kankaan pintaan lankajouksuja. Kuviokude pujotellaan loimeen loimen ollessa perusasennossa. Olin aiemmin jo kokeillut jouksupujotuksia, mutta silloin niistä käytettiin nimitystä pampulat.

Ryijynukituksessa langat kierretään kahden loimilangan ympärille niin että nukan päät jäävät loimilankojen väliin.

Itse pidin suuresti ryijynukituksesta ja aioin todennäköisesti käyttää sitä minikudonnaisessani.

Lautanauha

Lautanauhat on tunnettuja pinnan silmukkamaisista punossarjoista. Lautapaloilla kudonta on vanhimpia tunnettuja käsityötaitoja, historia ulottuu vuosituhansien taakse Euroopan nuoremman kivikauden sveitsiläisten paalukylien aikaan sekä muinaisen Egyptin kulttuuriin. Suomesta vanhin tunnettu näyte on 500-luvulta eli kansainvaelluksen ajalta Huittisten Nanhian kalmistolöydön kangasnäytteistä.
(Viivi Merisalo, Nauhoja, 1978)

Lautanauhojen teko oli kadota kokonaan muiden nauhatekniikoiden syrjäyttäessä sen.
 (Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. 2010)
Lautanauhoissa tuntuu kuitenkin olevan ennemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kuin pirtanauhassa.

Lautanauhaa tehdessä viriö muodostuu, kun lautoja kierretään. Kuvioita muodostuu jo sillä kun lautojen kiertosuuntaa vaihtaa tai kiertää enemmän kuin yhden sivun verran. Pirtanauhaan verrattuna lautanauhan tekeminen on haasteellisempaa, hahmottaminen on vaikeampaa.

Koulussa lautanauhoja on helppo tehdä. Välineet on kätevä valmistaa kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi maitotölkistä. Mutta kärsivällisyyttä tämä tekniikka vaatii, sillä itsellä ainakin meni aikaa ennenkuin hahmotti kuinka kuvio muodostuu ja kuinka kannattaa tehdä.

Omana sovelluksena suunnittelin kenkännauhat. Piristystä vanhoihin kenkiin. Kokeiluni tein villalangasta, mutta oikeat nauhat kannattaisi tehdä ohuesta puuvillalangasta. Halusin selkeät raidat ja valitsin väreiksi omat lempivärini, joita varmasti käytän kurssin aikana usein.

 

Sivuhuomiona sanoisin että on hankala yrittää tehdä lautanauhaa, jos naapurissa on meneillään äänekäs remontti.

Blogi, jossa on monta mielenkiintoista lautanauhamallia.
http://lankadontti.fi/wordpress/



 Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. 2010.
 Viivi Merisalo, Nauhoja, 1978

Pirtanauha

Nauhapirran ikää ja alkuperää ei ole tarkasti pystytty selvittämään, mutta voisi olettaa näinkin yksinkertaisen työvälineen olevan huomattavan vanha. Varsinkin kun kangaspuistakin on kehitelty ensimmäisiä versioita jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alku.

Varhaisin säilynyt todiste nauhapirrasta on löytynyt Pompeijista, Italiasta, ja se on ajoitettu vain noin ajanlaskumme alkuu.

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php 

Nauhapirrat ovat alkeellisten kangaspuiden edeltäjä. Nauhapirtoja on käytetty lahjaesineinä, sulhaset koristelivat niitä leikkauksin ja maaluksin. 

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

 Oma pirtani teknisen työn kurssilta 2013

Pirtanauhat voidaan ryhmitellä kolmeen erilaiseen ryhmään: kuviottomat ripsinauhat, pykäkuvioiset poikkiraitaiset ripsinauhat eli pokramot ja poimintakuviolliset nauhat.

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

Pirtaan pujotetaan ensin langat, osa laitetaan pirran reikiin ja osa väleihin. Loimen toinen pää sidotaan vyötäisille kiinni ja toinen joko parin vyötäisille tai johonkin paikkaan, jossa se pysyy hyvin kiinni. Pirtaa nostamalla ja laskemalla muodostuvat viriöt. Viriöön pujotetaan kudelanka ja kiristetään. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä perinteisesti pirtanauhoissa kudelankaa ei näy, vain loimilangat muodostavat kuvion.

Ensimmäinen tekemäni pirtanauha. Pirtanauhaa oli helppo tehdä, kun ensin hahmotti viriön vaihtumisen. Nostamalla pirtaa ylös saadaaan yläviriö ja laskemalla alas saadaan alaviriö, joihin vuorotellen pujotellen saadaan nauhaa aikaiseksi. Vaikeimmaksi koin saada nauhasta tasaista, reunassa huomaa selkeimmin, jos nauha on epätasainen. Perinteiseksi pirtanauhaksi oma kokeiluni on hieman löysä, mutta näyttää aivan oikealta.

Koulumaailmaan pirtanauhan tekeminen sopii mainiosti. Yksinkertainen tekniikka, jossa opitaan kutomisen perusperiaate ja on mahdollisuus pari työskentelyyn. Parin kanssa työskennellessä molempien päiden viriöt ja kaverin kanssa voi miettiä hankalia vaiheita. Joskus on helpompi kysyä neuvoa kaverilta kuin opettajalta ja samalla tulee harjoitettua ongelmanratkaisua.

Pirtanauhaa voidaan tehdä koulussa pienenä väli- tai ylimääräistyönä. Se voi olla osana jotain kokonaisuutta, esimerkiksi laukun hihnana. Kultuurisesti olisi hyvä säilyttää pirtanauhan tekemisen perinne myös tuleville sukupolville.

Omana sovelluksena suunnittelin koulumaailmaan sopivan työn. Ystävänauhan voisi toteuttaa parityöskentelynä, jolloin molemmat ystävykset saavat samanlaiset omat kappaleensa samanaikaisesti tehtyä.

 

Ensikertalaiselle pirtanauhan tekeminen ei aina ole helppoa. Tässä ystäväni valmistama ensimmäinen pirtanauha pätkä. Oppimisen jälkiä on havaittavissa. 

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php
Viivi Merisalo: Nauhoja, 1978