Kotona ennen tuntia oli ollut tarkoitus etsiä kuva ja tehdä siitä pieni kudonnainen. Valitsin ystäväni Tokiosta ottaman kuvan kirsikkapuusta. Samassa kuvassa niin ajankohtainen kevät ja iki-ihan vaaleanpunainen.
Pahvin ympärille kiersin kalalankaa loimeksi ja erilaisia villa- ja efektilankoja käytin kuteena. Hain kudonnaiseeni värimaailman kuvasta ja tietynlaiseen pehmeyden.
Tunnilla käytimme Tuula-kudontakehystä. Loimi kierrettiin ympäri ja aloitettiin kutomaan. Ensin kokeilin yhdellä sukkulalla villalanka.
Kahdella sukkulalla kutoessa muodustuu kudonnaisen pintaan pystyraitoja, kuten olen kokeillut villa- ja efektilangoilla.
Kolmella sukkulalla kudottaessa saadan vahva reuna ja yleisesti sitä käytetään matoissa. Varmasti omassa mattossanikin haluan käyttää sitä.
Kudontakehyksen voi tehdä mistä vain, kuhan siihen saa laitettua loimen.
Tässä esimerkiksi toisella luokalla olevan serkkuni koulussa valmistama
kudelma. Koulu käyttöön kehyskudonta sopii vallan mainiosti.
Kangaspuihin verrattuna kehys vie pienen tilan ja sen säilyttäminen on
helpompaa. Kehyksellä voi kutoa pieniä juttuja ja harjoitella kutomista.
Koulussa voisi valmistaa esimerkiksi pieniä sisustustauluja ja
pikkupussukoita.
Palttinasidoksella voidaan tehdä hyvinkin erilaisia pintoja. Erilaisilla pujotuksilla saadaan vaihtelua.
Helmipoiminnassa pujotella kuviolankaa puikon ympärille ja väliin kudotaan tavallisesti palttinaa. Pohjapujotuksessa kuviokudetta lisätään pohjakuteen sekaa.
Jouksupujotuksessa kuviokude muodostaa kankaan pintaan lankajouksuja. Kuviokude pujotellaan loimeen loimen ollessa perusasennossa. Olin aiemmin jo kokeillut jouksupujotuksia, mutta silloin niistä käytettiin nimitystä pampulat.
Ryijynukituksessa langat kierretään kahden loimilangan ympärille niin että nukan päät jäävät loimilankojen väliin.
Itse pidin suuresti ryijynukituksesta ja aioin todennäköisesti käyttää sitä minikudonnaisessani.
Omat muistoni teknisen työn tunneilta eivät olleet kovinkaan positiivisia. Kolmannella luokalla olin pakollisen puoli vuotta teknisessä ja siihen se jäikin. Syy ei ollut siinä etten olisi kokenut onnistumisia tai olisin pitänyt enemmän tekstiilitöistä. Suurin syy oli ennakkoon asetetut odotukset, tytöt menivät tekstiilitöihin ja pojat tekniseen. Teknisen työn opettajana minulla oli lähes eläkeikään ehtinyt mieshenkilö, joka myös omalla asenteellaan kertoi hyvin selkeästi ettei tyttöjen paikka ollut kyseisillä tunneilla. Muistan kuinka monesti tunneilla piti osata tehdä ilman minkäänlaisia neuvoja tai esimerkkiä kuinka työtä olisi kuulunut tehdä. Kyllä sain tunneilla tehtyä jotain valmiiksi astikin. Hienon sinisen laatikon, itse olin erittäin tyytyväinen työhöni. Opettaja niinkään ei ollut, hän oli ajatellut kaikkien tekevän neliön mallisen, omani oli tarkoituksella suorakulmion muotoinen. Hän arvioi työt sillä, perusteella kuinka hyvin ne muistuttivat opettajan valmistamaa mallikappaletta, omia sovelluksia ei arvostettu, värin sai ainoastaan valita itse. Oikeastaan en pitänyt koko käsityötunneista ala-aste aikoina. Vasta myöhemmin olen löytänyt tämän hienouden.
Mielestäni onkin hienoa että nykyään kannustetaan valitsemaan itse haluaako mennä tekniseen vai tekstiilityöhön. Eikä sitä pidetä kummallisena, jos tyttö valitsee teknisen työn, mutta edelleenkin monissa tapauksissa jos poika valitsee tekstiilityön sitä kummeksutaan. Toivottavasti tulevaisuudessa tätäkään ei enää pidetä erikoisena.
Tämä kurssi oli minulle täysi poistuminen omalta mukavuusalueelta. Tuskin minkäänlaista kokemusta, vasara tosin pysyy kädessä ja hyllyt osaan itse kasata. Ajatus millintarkasta työskentelystä näin suurpiirteiselle ihmiselle on kauhistuttava ajatus. Toisaalta samaan aikaan ollut kaavoituksen perusteetkin oli millintarkkaa ja mahdollisuutena oli joko järkyttyä tai oppia millintarkaksi. Ei minusta tullut aivan millintarkkaa edelleenkään, mutta tarkempi ja oikeastaan omaksi kauhukseni jopa pidin siitä. Kurssin alussa ei luvannut hyvää etten saanut edes tarvitsemiani kattovaloja itse päälle, vaikka aivan oikeasta napista painoinkin. Hieman kävi kyseisellä kerralla mielessä voiko koko kurssista tulla mitään, jos valojen päälle laittamiseenkin tarvitsee opettajan apua.
Korusarja
Itse aloitin tekemään korusarjaa ensin. Tarkoituksena oli tehdä korut käyttäen jo olemassa olevaa materiaalia. Suurimpana syynä valittuun materiaaliin oli se, että oma ihoni ei kestä olla kosketuksissa nikkelin kanssa ollenkaan ja kuparikin värjää ihon erittäin herkästi. Myös ajatus siitä miksi luoda jotain uutta uudesta materiaalista, jos voi hyödyntää jotain jolla ei sellaisenaan enää ole käyttöä. Loistava tapa integroida kierrätys, kestävä kehitys ja kulutustottumukset käsitöihin.
Lusikkakorvakorut
Olen pitkään haaveillut lusikoista tehdyistä korvakoruista. Kyseisen kaltaisia koruja on liikkunut pitkään useissa paikoissa. Nyt oli sopiva tilaisuus käyttää tädin vanhoja jo parhaat päivät nähneitä kahvilusikoita ja antaa niille uusi merkitys. Korvakorut valmistuivat aika yksinkertaisesti ja nopeasti. Suurin apu voi olla joskus se, että joku pitää lusikan varresta kiinni kun itse sitä sahaa.
Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia omien aikataulujeni kanssa, kävin läheisellä pienmetallipajalla jatkotyöstämässä korujani. Pääsin käyttämään kyseisen firman pylväsporakonetta. Sinänsä kyseinen porakone oli valtava, mutta toimintaperiaatteeltaan toimi aivan samoin kuin yliopistolla olevat huomattavasti pienemmät pylväsporakoneet. Korvakorut käsiteltiin myös peittaustahnalla, joka sopii ainoastaan ruostumattomalle teräkselle. Kyseinen aine syövyttää metallista epäpuhtaudet ja pinnasta pienen kerroksen. Lusikat olivat kyllä ruostumatonta terästä, mutta niissä oli todennäköisesti kromattu pinta, jolloin niitä ei olisi saanut laittaa peittausaineeseen. Samalla hetkellä kun lusikat osuivat peittausaineeseen alkoi aine kuplia ja siitä nousi ruskea savupilvi. Opettavaista kuitenkin, vuosikausia metallien kanssa työskennelleetkin henkilöt tekevät joskus virheitä.
Haarukkarannekorut
Rannekorun mallin tai oikeastaan idean löysin Internetistä sattumalta ja sovelsin siitä enemmän itseni näköisen. Alun perin toinen rannekoruista oli harjoituskappale, johon pystyi kokeilemaan eri juttuja ennekuin tein ne varsinaiseen työhön. Loppujen lopuksi harjoituskappaleesta tuli ehkä jopa parempi kuin varsinaisesta korusta.
Vaikka alussa haarukan piikit taivutti sellaiseen asentoon kuin halusi ja sai haluamansalaisen ulkonäön, joutui sitä muuttamaan työn edetessä. Haarukan olleessa suorassa muodossa piikit olivat eri tavoin kuin rannekorumuodossa. Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia, halusin kuitenkin edetä korujen valmistuksessa ja kävin pienmetalliyrityksessä jatkamassa työtä. Itsevalmistamani ranteen malli ei ollut toimiva, sillä haarukan pituus oli hieman liian pitkä. Yrityksellä oli useita metalliputki, joiden avulla lopulta taivutin haarukan korumuotoon. Vierailuni yrityksessä tuki monella tapaa oppimisprosessia. Pitkään metallin kanssa työskenneiltä henkilöiltä voi saada hyvinkin eri tyyppisiä neuvoja ja näkökulmia siihen kuinka jokin vaihe kannattaa tehdä, kuin opettajalta. Niin sanotun harjoituskappaleen käsittelin myös peittaustahnalla ja sen ulkonäöstä tuli hyvin mattamainen. Toisen koruista taas kiillotin, mikä oli paljon työläämpää ja aikavievää. Molempiin jäin ulkonäöllisesti käsintehty jälki, mikä itseäni viehättää.
Pirta
Pirtaa aloittaessani minulla ei ollut aavistustakaan kuinka sen tulisi käytännössä toimia ja kuinka pirtanauhaa valmisetaan. Onneksi ryhmässä oli henkilöitä, jotka tiesivät pirtanauhan valmistuksesta ja mitä kannattaisi huomioida pirrassa.
Pirta oli loppujen lopuksi todella nopea valmistaa ja yllätyinkin kuinka nopeasti se oli valmis. Korujen tekemisessä ei tarvinnut olla niin millintarkka kuin tässä. Monesti mittaus täytyi tehdä uudelleen useamman kerran, jotta sain oikein tehtyä. Toisaalta vaikka monesti ärsytti kun joutui tekemään mittauksia uudelleen, se myös opetti tehokkaimmin.
Välissä ollut pitempi tauko oli osittain aiheuttanut sen, ettei kurssin alkupuolella käydyt asiat pirrasta olleet enää tuoreina mielessä. Tässä kohdin pystyimme hyödyntämään ryhmänä yhteisöllistä oppimista ja jakamaan asiantuntijuutta. Vaikka itse ei olisi enää muistanut kuinka työssä pystyisi edistymään, saattoi kaverilta pyytää aina apua. On aina valmis jakamaan toisille tiedon, josta kokee muiden pystyvän hyötymään.
Kokeilin pirran pintaan polttokuviointi tuomaan persoonallista ulkonäköä. Näin jälkikäteen voin todeta että kannattaa varoa esimerkiksi hiuksien putoamista työn pintaan saman aikaisesti. Itselläni työhön paloi kiinni kaksi kissankarvaa, jotka onnistuivat tippumaan vaatteistani pirran päälle. Haju oli pahempi kuin vahinko pirran ulkonäössä.
Pakko myöntää että olen erittäin tyytyväinen omaan pirtaani. Jos verrattaisiin kaupan valmiiseen pirtaan on useita pieniä epäkohtia, mutta toisaalta käsintekemisen näkee silloin paremin. Ajateltuna että kyseinen työ on ensimmäinen tämänkaltainen työ jonka valmistan, on se erittäin onnistunut. Kurssin aikana löysin jälleen vanhan mielikappaleeni ja löysin ajatuksen jonka soveltaminen tuntui juuri sopivalta. Stam1na yhtyeen Murtumispiste- kappaleesta poimittu lause ei virheettömyys ole täydellistä, sai minut ylistämään Antti Hyyrysen neroutta. Käsityössä mielestäni hienous piilee juuri siinä ettei työn tarvitse olla virheetön, vaan siinä saa näkyä oppiminen ja soveltaminen. Se tekee käsityötuotteista uniikkeja. Kaupasta voi ostaa mitä tahansa, mutta itse tehtyyn liittyy aina tarina, joka tekee siitä käyttäjälleen juuri oman.
Kurssi oli mielettömän opettavainen kokemus. Joskus omalta mukavuusalueelta poikkeaminen synnyttää miellyttäviä kokemuksia ja onnistumisen riemua. Uskallus kokeilla uusia asioita konkretisoitui aivan uudella tasolla.
Valtava määrä uusia taitoja ja tietoja on saavutettu. Ei pelkästään konkreettisesti teknisen työn taitoja vaan myös omaa opettajuutta. Joskus opettajan antama esimerkki joka kuvaa maailmaa aivan toisesta näkökulmasta, voi olla paljon vaikuttavampi ja helpommin ymmärrettävä. Jos puuta ajaa jyrsimellä vastasyiden suuntaisesti, on se samankaltainen kuin silittäisi kissaa vastakarvaan.
Kurssi muutti positiivisesti mielikuvaani teknisen työn opettajasta. Opettaja voi olla muunlainen kuin se josta on jo olemassa mielikuva. Omalta kouluajaltani opettajakuva ei ole ollut miellyttävä ja sitä on ollut vaikea muuttaa. Varmasti vaati vielä sen että nämä vanhasti ajattelevat opettajat jäävät eläkeellä ja nuoremmat muuttavat koulumaailmaa. Itse ainakin haluaisin jäädä mieleen avarakatseisena ja miellyttävänä opettajana.
Työturvallisuutta tulee ajateltua nyt entistä enemmän. Nyt kurssin kautta selkeni enemmän kuinka tärkeää siihen on kiinnittää huomiota. Oppilailla tulee olla turvalliset kouluolosuhteet.
Kussin aikana myös kärsivällisyys ja pikkutarkka huolellisuus kasvoivat huomaamatta, mikä on vain eduksi.
Ennakkotavoitteinani oli juuri tällaisia asioita ja koenkin onnistuneeni kurssilla ja saavuttaneeni tavoitteeni. Hyvillä mielillä antaisin itselleni kurssista nelosen.
Yhtenä tavoitteenani oli ajatella myös kuinka teknistä työtä voisi integroida tekstiilityön kanssa. Kurssilla valmistamiamme pirtoja voidaan käyttää oikeasti pirtanauhan tekemiseen. Nyt meneillään olevalla kudonnan kurssilla, ne joilla oli jo valmis pirta pystyivätkin käyttämään sitä. Muitakin välineitä pystyisi tekemään samalla periaatteella esimerkiksi lautanauhojen valmistukseen käytettäviä lautoja ja ei peruskoulussa mutta joku edistyneempi voisi jopa tehdä kangaspuut.
Huonekalujen valmistusta voidaan integroida. Runko valmistettaisiin teknisessä ja sen voisi verhoilla tekstiilitöissä.
Tällä viikolla jatkoimme viime viikon aiheessa, yhteisöllinen oppiminen. Tosin moni ryhmä tuntui saaneen jo viime viikolla työnsä niin pitkälle, ettei ollut enää tarpeellisen tuntuista kokoontua saman aiheen tiimolta. Kotiryhmässä pohdiskelimme esimerkkejä kuinka yhteisöllistä oppimista voisi hyödyntää koulumaailmassa. Ryhmässäni muut olivat joko lastentarhaopettaja- tai luokanopettajaopiskelijoita, ja minusta itsestäni tulee aineenopettaja. Tästä syystä puhe keskittyi siihen kuinka hyödyntäminen tapahtuisi päiväkodin tai koulussa erityisesti alakoulun puolella. Itselleni siitä valitettavasti ei ollut suurta hyötyä.
Yhteisölliselle oppimiselle erittäin tärkeää on että opettaja tuntee ryhmänsä, silloin opettaja osaa ohjata oppilaansa oikeiden menetelmien ääreen ja valita toimivat menetelmät. Erilaisten oppijoiden huomioiminen on kuitenkin tärkeintä ja samaan aikaan vaikeaa, sillä kaikki eivät voi oppia samalla tavoin. On löydettävä eri tapoja saman menetelmän sisältä, jotka sopivat erilaisille oppijoille.
Demolla emme edenneet paljoa, rehtorin kahvitilaisuuden takia, mutta ryhmämme suunnitelma on jo pitkällä ja seuraavalla kerralla siitä on hyvä jatkaa.
Tässä olivat innoitukseni kurssiin ja omavalintaiseen teemaani auringonlasku.
Alkuajatukseni kurssin suhteen olivat eriitäin positiiviset ja tunsin olevani suhteellisen vahvoilla kurssin suhteen. Lankatyöt ovat käsityön saralla minulle se mieluisin tapa. Kurssin aikana tunsin monesti kuinka asian osasi ja vaikka ei olisi osannut ennen kurssia oli kuitenkin asiat liitettävissä vanhoihin tietoihin. Suurimpana asiana rohkeus yrittää uutta, eikä aina toimia tuttujen ja turvallisten tapojen mukaisesti.
Tietenkin myös tekniikoiden oppiminen on tärkeää, mutta tärkeämpää oman tulevan opettajuuden kannalta on kuinka soveltaa koulumaailmaan, kenelle sopii ja kuinka opetetaan. Nämä teemat kulkivat kurssilla tiivisti mukana mikä on pelkästään hyvä asia. Jos yhtään oli mukana tunneilla sai monta vinkkiä tulevaisuutta varten. Erityisen opettavia olivat kuinka opettaa vasenkätistä. Itse tunnen useita vasenkätisiä ihmisiä, joiden on ollut pakko koulussa opetella neulomaan ja virkkaamaan vasenkätisesti. Monesti tästä syystä käsityöstä on jäänyt pois tekemisen ilo. Opettajan kuuluisi saada oppilaat innostumaan ja viemään käsityöperinnettä eteenpäin.
Nyt ymmärrys siihen kuinka suuri opettajalla on rooli käsityöperinteiden säilymisessä. Jos opettaja ei ota vanhoja jo lähes unohtuneita taitoja, unohtuvat ne pian kokonaan. Opettajaa ja tässä tapauksessa käsityönopettajaa pidetään ''kaikkitietävänä'' jolloin vanhoin tekniikoin tehtyjä tuotteita tuodaan näytille ja ne pitäisi pystyä tunnistamaan. Kun on tieto perinteestä ja kulttuurista sekä edes pieni kokeilu tehtynä on hyvä tunnistaa näitä tuotteita. Osaltaan tämäkin auttaa säilyttämään käsityöperinteitä.
Nyt kurssin jälkeen tunnen olevani taitotasoltani monessa asiassa vahvempi. Itseni yllätti kuinka solmeilu, pieni tekniikka, voi olla mielenkiintoinen ja itseäni erityisesti kiinnostava. Pidän itseäni aika suuripiirteisenä ihmisenä, joten etukäteen ajattelin ettei solmeilu ja neulahuovutus tulisi olemaan mielijuttuja. Toisin kävi, juuri nämä pikkutarkkuutta vaativat tekniikat muodostuivat mieluisiksi. Ehkä siistä syystä että nämä oli helppo omaksua ja toteuttaa, lukuunottamatta fransua. Fransu tuo kuitenkin tuo haastavuutta ja kehittää pitkää pinnaa.
Olen aina kuvitellut märkähuovutuksen olevan helppoa. Nyt kokeiltuani totesin sen suureksi haasteeksi itselleni. Uskoakseni tässä on vain yksi vaihtoehto ja märkähuovutus on itseni vain jatkettava. Harjoitus tekee mestarin ja kova työ palkitaan, toivottavasti myös huovutuksen suhteen tapahtuu näin.
Yhtenä suurena osana kurssia nousee esiin yhteisöllinen oppiminen. Kun työskennellään pienissä pöytäryhmissä, syntyy vuorovaikutusta ja kokemukset vaihtuvat. Kanssaoppijalta saa tilanteessa vertaineuvoa ja yhdessä pähkäily tuottaa monesti parhaat ideat. Vierustoverin kanssa keskustelu voi tuoda asiaan aivan uuden näkökannan.
Kaiken kaikkiaan tämä kurssi on ollut sekä mieluinen että suurissa määrin hyödyllinen. Kurssilta on saanut uuden laista intoa kokeilla uutta ja yleisesti omaan tekemiseen. Nyt todella ymmärrän ettei kaikkia käsityötekniikoita kerkeä kokeilla, mutta sieltä voi valita itseään kiinnostavat ja miellyttävät.
Tämän viikon luennoilla, jotka eivät olleetkaan periteiset luennot, käsiteltiin pitkälti yhteisöllistä oppimista. Jotenkin nyt tuntuu, että samaa aiheitta tulee joka kurssilla. Ei sillä ettei se olisi tärkeää ja hyödyllistä, mutta silti.
Yhteisöllinen oppiminen on sitä kun suurempi joukko ihmisiä pyrkii tietoisesti selittämään jotain tiettyä ilmiötä tai asiaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on suuressa roolissa yhteisöllisen oppimisen kannalta, sillä tietoa rakennetaan yhdessä. Monesti tämänkaltainen oppiminen kouluissa on tehokasta ja mielekästä oppilaiden mielestä. Kun oppimisesta tehdään projekti, jonka tekemiseen oppilaat saavat itse vaikuttaa, saa se monesti oppilaat innostumaan oppimisesta ja tuntemaan itsensä tärkeäksi. Tietysti monissa tapauksissa tämän kaltainen opiskelutapa teettä opettajalla enemmän töitä, kuin silloin jos opettaja opettaa luokan edessä ja oppilaat istuvat paikoillaan.
Luennolla me tutkimme yhteisöllisen oppimisen erilaisia menetelmiä pienemmissä ryhmissä; ensin jakauduimme kotiryhmiin, joissa jokainen sai oman vastuumenetelmänsä. Tutkimme asiantuntija ryhmissä omia alueitamme, jonka jälkeen palasimme kotiryhmään tekemään yhteenvetoa. Tämänkaltainen oppiminen on toteutettu palapelimenetelmällä, jokainen opettaa ryhmässä omasta erikoisalastaan.
Itse tutkin tutkivaa oppimista ja erityisesti opettajan roolia tutkivassa oppimisessa. Tässä menetelmässä toimitaan hyvin tutkimuksen omaisesti ja on tarkoitus oppia ymmärtämään monimutkaisia ilmiöitä ja ongelmia. Tutkivaan oppimiseen on helppo liittää tieto- ja viestintäteknologiaa: tiedonetsintää, prossessin tallentamista ja muille jakaminen.
Demo-tunnilla jatkoimme tabletteihin tutustumista ja erityisesti niiden appseihin. Ajatuksena oli löytää sellaisia appseja, joita voisi hyödyntää opettamisessa ja oppimisessa. Niitä on valtava määrä olemassa ja joitain aivan hyviäkin löytyi. Mielenkiinnolla odotan ensi viikkoon, millaisia muut ovat löytäneet. :)
Lautanauhat on tunnettuja pinnan silmukkamaisista punossarjoista. Lautapaloilla kudonta on vanhimpia tunnettuja käsityötaitoja, historia ulottuu vuosituhansien taakse Euroopan nuoremman kivikauden sveitsiläisten paalukylien aikaan sekä muinaisen Egyptin kulttuuriin. Suomesta vanhin tunnettu näyte on 500-luvulta eli kansainvaelluksen ajalta Huittisten Nanhian kalmistolöydön kangasnäytteistä.
(Viivi Merisalo, Nauhoja, 1978)
Lautanauhojen teko oli kadota kokonaan muiden nauhatekniikoiden syrjäyttäessä sen.
(Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. 2010) Lautanauhoissa tuntuu kuitenkin olevan ennemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kuin pirtanauhassa.
Lautanauhaa tehdessä viriö muodostuu, kun lautoja kierretään. Kuvioita muodostuu jo sillä kun lautojen kiertosuuntaa vaihtaa tai kiertää enemmän kuin yhden sivun verran. Pirtanauhaan verrattuna lautanauhan tekeminen on haasteellisempaa, hahmottaminen on vaikeampaa.
Koulussa lautanauhoja on helppo tehdä. Välineet on kätevä valmistaa kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi maitotölkistä. Mutta kärsivällisyyttä tämä tekniikka vaatii, sillä itsellä ainakin meni aikaa ennenkuin hahmotti kuinka kuvio muodostuu ja kuinka kannattaa tehdä.
Omana sovelluksena suunnittelin kenkännauhat. Piristystä vanhoihin kenkiin. Kokeiluni tein villalangasta, mutta oikeat nauhat kannattaisi tehdä ohuesta puuvillalangasta. Halusin selkeät raidat ja valitsin väreiksi omat lempivärini, joita varmasti käytän kurssin aikana usein.
Sivuhuomiona sanoisin että on hankala yrittää tehdä lautanauhaa, jos naapurissa on meneillään äänekäs remontti.
Pienryhmän tunnilla täytetty kyselylomake sai miettiimään omaa kouluaikaa ja tvt:n käyttöä siellä. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja tuntui ainakin silloin että kaikki kehitys tulee sinne myöhempään kuin muualle. Ei koulussa käytetty silloin tvt:tä laajemalti, ei varmaan muuallakaan päin Suomea. Tvt oli ehkä silloin vasta tulossa kouluihin ja yleistymässä.
Oman kouluajan jälkeen olen opiskellut ja valmistunut koulunkäyntiavustajaksi ja silloin tutustuin useampien koulujen toimintaan. Tvt oli huimasti yleistynyt koulujen käytössä. Varsinkin jos koulussa oli tapahtunut vastikään remonttia, oli myös laitevarustelu nykyaikaisempaa. Tosin joissain kouluissa elettiin vielä tvt:n kannalta samassa maailmassa kuin omana kouluaikanani. Osittain koulujen varustetaso eritasoisuus aiheuttaa sen että eri koulujen oppilaat ovat eri arvoisessa asemassa.
Suurryhmän luennolla Anu Liljeström puhui design-suuntaunusessta yhteisöllisestä oppimisesta. Tämä oli aivan onnistunut esimerkki siitä kuinka tvt:tä voi hyödyntää oppimisessa. Ajatus tämänkaltaisesta oppimiskokemuksesta tuntui mielenkiintoiseslta ja mahdolliselta myös omassa tulevassa opettajuudessa. Opettajan tämänkaltaisessa opiskelussa hallittava laitteiden käyttö, jotta oppiminen olisi oppilaalle miellyttävää. Jos opettaja ei hallitse laitteita se vie helposti oppimisesta tehon ja tekee siitä jopa vastenmieleisen ja vaikean.
Harjottelimme myös tablettien käyttöä. Niiden käyttö mahdollistaa sen että oppiminen ei rajoitu pelkästään luokkahuoneeseen vaan se voida viedä ulos. Mikä onkin toki hyödyllistä ja jokainen oppilas voi edetä omassa tahdissaan. Pitää kuitenkin muistaa ettei tämä ole hyväksi kaikille oppijoille, toiset tarvitsevat erilaisia välineitä oppimisensa tueksi. Mielestäni pitäisi muistaa tukea erilaisia oppijoita ja hyödyntää erilaisia välineitä.
