toinen viikko

Pienryhmän tunnilla täytetty kyselylomake sai miettiimään omaa kouluaikaa ja tvt:n käyttöä siellä. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja tuntui ainakin silloin että kaikki kehitys tulee sinne myöhempään kuin muualle. Ei koulussa käytetty silloin tvt:tä laajemalti, ei varmaan muuallakaan päin Suomea. Tvt oli ehkä silloin vasta tulossa kouluihin ja yleistymässä.

Oman kouluajan jälkeen olen opiskellut ja valmistunut koulunkäyntiavustajaksi ja silloin tutustuin useampien koulujen toimintaan. Tvt oli huimasti yleistynyt koulujen käytössä. Varsinkin jos koulussa oli tapahtunut vastikään remonttia, oli myös laitevarustelu nykyaikaisempaa. Tosin joissain kouluissa elettiin vielä tvt:n kannalta samassa maailmassa kuin omana kouluaikanani. Osittain koulujen varustetaso eritasoisuus aiheuttaa sen että eri koulujen oppilaat ovat eri arvoisessa asemassa.

Suurryhmän luennolla Anu Liljeström puhui design-suuntaunusessta yhteisöllisestä oppimisesta. Tämä oli aivan onnistunut esimerkki siitä kuinka tvt:tä voi hyödyntää oppimisessa. Ajatus tämänkaltaisesta oppimiskokemuksesta tuntui mielenkiintoiseslta ja mahdolliselta myös omassa tulevassa opettajuudessa. Opettajan tämänkaltaisessa opiskelussa hallittava laitteiden käyttö, jotta oppiminen olisi oppilaalle miellyttävää. Jos opettaja ei hallitse laitteita se vie helposti oppimisesta tehon ja tekee siitä jopa vastenmieleisen ja vaikean.

Harjottelimme myös tablettien käyttöä. Niiden käyttö mahdollistaa sen että oppiminen ei rajoitu pelkästään luokkahuoneeseen vaan se voida viedä ulos. Mikä onkin toki hyödyllistä ja jokainen oppilas voi edetä omassa tahdissaan. Pitää kuitenkin muistaa ettei tämä ole hyväksi kaikille oppijoille, toiset tarvitsevat erilaisia välineitä oppimisensa tueksi. Mielestäni pitäisi muistaa tukea erilaisia oppijoita ja hyödyntää erilaisia välineitä.

Pirtanauha

Nauhapirran ikää ja alkuperää ei ole tarkasti pystytty selvittämään, mutta voisi olettaa näinkin yksinkertaisen työvälineen olevan huomattavan vanha. Varsinkin kun kangaspuistakin on kehitelty ensimmäisiä versioita jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alku.

Varhaisin säilynyt todiste nauhapirrasta on löytynyt Pompeijista, Italiasta, ja se on ajoitettu vain noin ajanlaskumme alkuu.

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php 

Nauhapirrat ovat alkeellisten kangaspuiden edeltäjä. Nauhapirtoja on käytetty lahjaesineinä, sulhaset koristelivat niitä leikkauksin ja maaluksin. 

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

 Oma pirtani teknisen työn kurssilta 2013

Pirtanauhat voidaan ryhmitellä kolmeen erilaiseen ryhmään: kuviottomat ripsinauhat, pykäkuvioiset poikkiraitaiset ripsinauhat eli pokramot ja poimintakuviolliset nauhat.

(Viivi Merisalo: Nauhoja 1978)

Pirtaan pujotetaan ensin langat, osa laitetaan pirran reikiin ja osa väleihin. Loimen toinen pää sidotaan vyötäisille kiinni ja toinen joko parin vyötäisille tai johonkin paikkaan, jossa se pysyy hyvin kiinni. Pirtaa nostamalla ja laskemalla muodostuvat viriöt. Viriöön pujotetaan kudelanka ja kiristetään. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä perinteisesti pirtanauhoissa kudelankaa ei näy, vain loimilangat muodostavat kuvion.

Ensimmäinen tekemäni pirtanauha. Pirtanauhaa oli helppo tehdä, kun ensin hahmotti viriön vaihtumisen. Nostamalla pirtaa ylös saadaaan yläviriö ja laskemalla alas saadaan alaviriö, joihin vuorotellen pujotellen saadaan nauhaa aikaiseksi. Vaikeimmaksi koin saada nauhasta tasaista, reunassa huomaa selkeimmin, jos nauha on epätasainen. Perinteiseksi pirtanauhaksi oma kokeiluni on hieman löysä, mutta näyttää aivan oikealta.

Koulumaailmaan pirtanauhan tekeminen sopii mainiosti. Yksinkertainen tekniikka, jossa opitaan kutomisen perusperiaate ja on mahdollisuus pari työskentelyyn. Parin kanssa työskennellessä molempien päiden viriöt ja kaverin kanssa voi miettiä hankalia vaiheita. Joskus on helpompi kysyä neuvoa kaverilta kuin opettajalta ja samalla tulee harjoitettua ongelmanratkaisua.

Pirtanauhaa voidaan tehdä koulussa pienenä väli- tai ylimääräistyönä. Se voi olla osana jotain kokonaisuutta, esimerkiksi laukun hihnana. Kultuurisesti olisi hyvä säilyttää pirtanauhan tekemisen perinne myös tuleville sukupolville.

Omana sovelluksena suunnittelin koulumaailmaan sopivan työn. Ystävänauhan voisi toteuttaa parityöskentelynä, jolloin molemmat ystävykset saavat samanlaiset omat kappaleensa samanaikaisesti tehtyä.

 

Ensikertalaiselle pirtanauhan tekeminen ei aina ole helppoa. Tässä ystäväni valmistama ensimmäinen pirtanauha pätkä. Oppimisen jälkiä on havaittavissa. 

http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php
Viivi Merisalo: Nauhoja, 1978

Ajatuksia ensimmäiseltä viikolta

Oman oppimisen kannalta tvt:tä tulee käytettyä päivittäin jonkin verran. Tietokone helpottaa monien koulutehtävien tekoa ja sen avulla tietoa on helposti saatavilla. Ehkä epävarmuus omista taidoista tieto- ja viestintäteknologian välineiden käyttämisessä rajoittaa tvt:n käyttöä. Suurimmaksi osaksi tulee käytettyä tuttuja ja turvallisia keinoja, sen sijaan että opettelisi jotain uutta. Itse myönnän ainakin olevani aika kärsimätön uuden opettelussa, jos jokin ei onnistu heti luovutan ehkä liiankin helpolla.

Omana kouluaikana tvt:n käyttö ei ollut niinkään yleistä ja silloin kun sitä käytettiin se tuntui olevan hankalaa. Usein laitteet eivät toimineet niinkuin piti, joskus jopa eivät olleenkaan. Tämä vaikuttaa osaltaan myös oman opettajakuvan muodostamiseen, kun ei ole omakohtaista kokemusta on vaikeampaa myös mieltää näitä tapoja omaan toimintaan.

 Nykypäivän koulussa tvt:tä käytetään ennemmän kuin kouluaikanani ja uskon että tulevaisuudessa tvt on vielä suuremmassa roolissa. Siksi olisikin tärkeää että opettaja on ajantasalla ja voi hyödyntää tvt:tä opetuksessaan.

Tätä kurssi ajattelen tietynlaisena haasteena, koska nyt olen ulkona omasta mukavuusalueesta. Kuitenkin en halua ajatella kurssia pahana, vaan mahdollisuutena oppia uutta ja muuttaa omaa asennetta. 

Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin

Tarkoitus on pitää blogia kyseisen kurssin ajan ja tälle sivulle ilmestyy joka viikko kurssin ajan uusi linkki, josta pääsee lukeemaan ajatuksia kyseisen viikon aihe :)


ensimmäinen viikko

toinen viikko

kolmas viikko

neljäs viikko

Tähän on lääke varmasti...

Mitä kertoo fiiliksistä, jos kyseinen kappale soi päässä ennen tenttiä, sen aikana ja vielä jälkeen päinkin :D Toivon mukaan kvantin tentti on silti läpi.

LOMA :)

Ihana hetki rentoutumista vihdoinkin. Voi hetkeksi taas unohtaa koulun ja nauttia omasta rauhasta.

 

Neulakinnastekniikka

Neulakinnastekniikka tai kinnasneulatekniikka on ikivanha käsityötekniikka, joka on tunnettu ympäri maailman tuhansien vuosien ajan. Neulakinnastekniikalla on Suomessa nimensä mukaisesti tehty pääasiassa kintaita, mutta myös sukkia, päähineitä, huiveja ja hevosenloimia.

Itä-Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella on vanhastaan tunnettu kolme erilaista pujottelutapaa eli neulakinnastekniikkaa. Nämä ovat suomeksi neulominen, venäjäksi neulominen ja pyöräyttäen neulominen (tunnetaan myös nimellä punaltaen). Alueilla, joilla kaikki kolme pujottelutapaa on tunnettu, venäjäksi neulominen vaikuttaa olleen suosituinta. Muualla Suomessa ei näitä nimityksiä ole tunnettu, vaikka muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa venäjäksi neulominen on ollut yleisin tapa. Kaikki Suomen arkeologiset neulakinnaslöydöt on neulottu suomeksi, ja suomalaista tapaa pidetäänkin vanhimpana. Venäjäksi neulominen on oletettavasti tullut idästä, ja nuorin tulokas olisi idän suunnasta tullut pyöräyttäen neulominen. Vaikka Suomessa tunnetaan yleisesti kolme naulakinnastapaa, tapoja on lukemattomia ja jokainen tekijä käyttää hieman eri tapaa.

Termi neuloa tulee varmaankin kinnasneulatekniikasta, neulalla on tehty lapasia ja sukkia. Neuloa verbi on siirtynyt puikoilla neulomiseen, ennemminkin puikoilla neulominen voisi olla puikottelua. Puikoilla neulominen ja virkkaaminen syrjäyttivät kinnasneulatekniikan nopeampina tekniikoina. Kinnasneulatekniikalla tehdyt kintaat ovat rakenteeltaan tiiviimmät ja tuulta läpäisemättömät, kun ne on tehty oikeaoppisesti ja niiden pinta on vanutettu.

Itsestäni neulakinnastekniikka ei ole monimutkainen, kun siitä pääsee jyvälle. Tosin jos joutui purkamaan, se ei ollut helppoa ja välillä tuntui että olisi helpompi aloittaa työ alusta, kuin purkaa sitä. Helppo ottaa matkallekin mukaan. Uskon ainakin itse valmistavani neulakintaita.

Kouluissa neulekinnas tekniikkaa hyödynnetään harvoin. Taito on hieman unohdettu ja aloittelijalle haastava sekä hidas. Aivan pienimmille oppilaille tämä tekniikka ei sovi, mutta yläkouluikäisille kyllä jo sopisi.

Koulussa voisi tehdä pienempiä töitä, esimerkiksi jonkin pikkupussukan. Neulakintaat voivat olla liian hitaat ja vaikea työ aloittelijalle. Voisi myös valinnaiskurssin pitää, jossa tutustuttaisiin perinnetekniikoihin, kuten kinnasneulatekniikka, fransut ja verkko.

Oppilaita varten opettajan täytyy valmistaa selkeät, yksityiskohtaiset ja yksinkertaiset ohjeet. Tämä tekniikka vaatii suurta kärsivällisyyttä.

Lähteet:
http://www.neulakintaat.fi/1
http://www.kaspaikka.fi/koti/marttamaenpaa/kinnasneula/index.html