Oman oppimisen kannalta tvt:tä tulee käytettyä päivittäin jonkin verran. Tietokone helpottaa monien koulutehtävien tekoa ja sen avulla tietoa on helposti saatavilla. Ehkä epävarmuus omista taidoista tieto- ja viestintäteknologian välineiden käyttämisessä rajoittaa tvt:n käyttöä. Suurimmaksi osaksi tulee käytettyä tuttuja ja turvallisia keinoja, sen sijaan että opettelisi jotain uutta. Itse myönnän ainakin olevani aika kärsimätön uuden opettelussa, jos jokin ei onnistu heti luovutan ehkä liiankin helpolla.
Omana kouluaikana tvt:n käyttö ei ollut niinkään yleistä ja silloin kun sitä käytettiin se tuntui olevan hankalaa. Usein laitteet eivät toimineet niinkuin piti, joskus jopa eivät olleenkaan. Tämä vaikuttaa osaltaan myös oman opettajakuvan muodostamiseen, kun ei ole omakohtaista kokemusta on vaikeampaa myös mieltää näitä tapoja omaan toimintaan.
Nykypäivän koulussa tvt:tä käytetään ennemmän kuin kouluaikanani ja uskon että tulevaisuudessa tvt on vielä suuremmassa roolissa. Siksi olisikin tärkeää että opettaja on ajantasalla ja voi hyödyntää tvt:tä opetuksessaan.
Tätä kurssi ajattelen tietynlaisena haasteena, koska nyt olen ulkona omasta mukavuusalueesta. Kuitenkin en halua ajatella kurssia pahana, vaan mahdollisuutena oppia uutta ja muuttaa omaa asennetta.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin
Tarkoitus on pitää blogia kyseisen kurssin ajan ja tälle sivulle ilmestyy joka viikko kurssin ajan uusi linkki, josta pääsee lukeemaan ajatuksia kyseisen viikon aihe :)
ensimmäinen viikko
toinen viikko
kolmas viikko
neljäs viikko
ensimmäinen viikko
toinen viikko
kolmas viikko
neljäs viikko
tiistai 8. tammikuuta 2013
Tähän on lääke varmasti...
perjantai 28. joulukuuta 2012
perjantai 7. joulukuuta 2012
Neulakinnastekniikka
Neulakinnastekniikka tai kinnasneulatekniikka on ikivanha käsityötekniikka, joka on tunnettu ympäri maailman tuhansien vuosien ajan. Neulakinnastekniikalla on Suomessa nimensä mukaisesti tehty pääasiassa kintaita, mutta myös sukkia, päähineitä, huiveja ja hevosenloimia.
Itä-Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella on vanhastaan tunnettu kolme erilaista pujottelutapaa eli neulakinnastekniikkaa. Nämä ovat suomeksi neulominen, venäjäksi neulominen ja pyöräyttäen neulominen (tunnetaan myös nimellä punaltaen). Alueilla, joilla kaikki kolme pujottelutapaa on tunnettu, venäjäksi neulominen vaikuttaa olleen suosituinta. Muualla Suomessa ei näitä nimityksiä ole tunnettu, vaikka muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa venäjäksi neulominen on ollut yleisin tapa. Kaikki Suomen arkeologiset neulakinnaslöydöt on neulottu suomeksi, ja suomalaista tapaa pidetäänkin vanhimpana. Venäjäksi neulominen on oletettavasti tullut idästä, ja nuorin tulokas olisi idän suunnasta tullut pyöräyttäen neulominen. Vaikka Suomessa tunnetaan yleisesti kolme naulakinnastapaa, tapoja on lukemattomia ja jokainen tekijä käyttää hieman eri tapaa.
Termi neuloa tulee varmaankin kinnasneulatekniikasta, neulalla on tehty lapasia ja sukkia. Neuloa verbi on siirtynyt puikoilla neulomiseen, ennemminkin puikoilla neulominen voisi olla puikottelua. Puikoilla neulominen ja virkkaaminen syrjäyttivät kinnasneulatekniikan nopeampina tekniikoina. Kinnasneulatekniikalla tehdyt kintaat ovat rakenteeltaan tiiviimmät ja tuulta läpäisemättömät, kun ne on tehty oikeaoppisesti ja niiden pinta on vanutettu.
Itsestäni neulakinnastekniikka ei ole monimutkainen, kun siitä pääsee jyvälle. Tosin jos joutui purkamaan, se ei ollut helppoa ja välillä tuntui että olisi helpompi aloittaa työ alusta, kuin purkaa sitä. Helppo ottaa matkallekin mukaan. Uskon ainakin itse valmistavani neulakintaita.
Kouluissa neulekinnas tekniikkaa hyödynnetään harvoin. Taito on hieman unohdettu ja aloittelijalle haastava sekä hidas. Aivan pienimmille oppilaille tämä tekniikka ei sovi, mutta yläkouluikäisille kyllä jo sopisi.
Koulussa voisi tehdä pienempiä töitä, esimerkiksi jonkin pikkupussukan. Neulakintaat voivat olla liian hitaat ja vaikea työ aloittelijalle. Voisi myös valinnaiskurssin pitää, jossa tutustuttaisiin perinnetekniikoihin, kuten kinnasneulatekniikka, fransut ja verkko.
Oppilaita varten opettajan täytyy valmistaa selkeät, yksityiskohtaiset ja yksinkertaiset ohjeet. Tämä tekniikka vaatii suurta kärsivällisyyttä.
Lähteet:
http://www.neulakintaat.fi/1
http://www.kaspaikka.fi/koti/marttamaenpaa/kinnasneula/index.html
Itä-Suomessa ja luovutetun Karjalan alueella on vanhastaan tunnettu kolme erilaista pujottelutapaa eli neulakinnastekniikkaa. Nämä ovat suomeksi neulominen, venäjäksi neulominen ja pyöräyttäen neulominen (tunnetaan myös nimellä punaltaen). Alueilla, joilla kaikki kolme pujottelutapaa on tunnettu, venäjäksi neulominen vaikuttaa olleen suosituinta. Muualla Suomessa ei näitä nimityksiä ole tunnettu, vaikka muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa venäjäksi neulominen on ollut yleisin tapa. Kaikki Suomen arkeologiset neulakinnaslöydöt on neulottu suomeksi, ja suomalaista tapaa pidetäänkin vanhimpana. Venäjäksi neulominen on oletettavasti tullut idästä, ja nuorin tulokas olisi idän suunnasta tullut pyöräyttäen neulominen. Vaikka Suomessa tunnetaan yleisesti kolme naulakinnastapaa, tapoja on lukemattomia ja jokainen tekijä käyttää hieman eri tapaa.
Termi neuloa tulee varmaankin kinnasneulatekniikasta, neulalla on tehty lapasia ja sukkia. Neuloa verbi on siirtynyt puikoilla neulomiseen, ennemminkin puikoilla neulominen voisi olla puikottelua. Puikoilla neulominen ja virkkaaminen syrjäyttivät kinnasneulatekniikan nopeampina tekniikoina. Kinnasneulatekniikalla tehdyt kintaat ovat rakenteeltaan tiiviimmät ja tuulta läpäisemättömät, kun ne on tehty oikeaoppisesti ja niiden pinta on vanutettu.
Itsestäni neulakinnastekniikka ei ole monimutkainen, kun siitä pääsee jyvälle. Tosin jos joutui purkamaan, se ei ollut helppoa ja välillä tuntui että olisi helpompi aloittaa työ alusta, kuin purkaa sitä. Helppo ottaa matkallekin mukaan. Uskon ainakin itse valmistavani neulakintaita.
Kouluissa neulekinnas tekniikkaa hyödynnetään harvoin. Taito on hieman unohdettu ja aloittelijalle haastava sekä hidas. Aivan pienimmille oppilaille tämä tekniikka ei sovi, mutta yläkouluikäisille kyllä jo sopisi.
Koulussa voisi tehdä pienempiä töitä, esimerkiksi jonkin pikkupussukan. Neulakintaat voivat olla liian hitaat ja vaikea työ aloittelijalle. Voisi myös valinnaiskurssin pitää, jossa tutustuttaisiin perinnetekniikoihin, kuten kinnasneulatekniikka, fransut ja verkko.
Oppilaita varten opettajan täytyy valmistaa selkeät, yksityiskohtaiset ja yksinkertaiset ohjeet. Tämä tekniikka vaatii suurta kärsivällisyyttä.
Lähteet:
http://www.neulakintaat.fi/1
http://www.kaspaikka.fi/koti/marttamaenpaa/kinnasneula/index.html
lauantai 10. marraskuuta 2012
perjantai 2. marraskuuta 2012
Koneneulonta
Neuloksia ja neuleita valmistetaan koneellisesti neulekoneilla, joissa silmukat muodostuvat läppäneulojen avulla. Koti- ja käsiteolliseen käyttöön tarkoitetut neulekoneet voivat olla joko käsi- tai moottorikäyttöisiä.
Kaikilla neulekoneilla voidaan neuloa ainakin sileää neulosta.
Neulekoneet eroavat toisistaan sen mukaan, miten paksuja lankoja koneilla voi neuloa, millaisia muita neuloksia, sileän neuleen lisäksi, niillä voidaan neuloa sekä miten neulosmallit valitaan tai ohjelmoidaan.
Itsestä tuntui hieman huijaukselta neuloa koneella, neulosta syntyy vauhdilla, kun vain liikuttaa kelkkaa edestakaisin. Itselle ehkä valmislopputulos ei ole neulonnassa se tärkein, vaan se käsillä tekeminen. Mutta on koneneulonnassa omat puolensa ja neuletta voi kyllä varioida.
Itselle tuntui silmukanpituuden valinta olevan vaikeaa, monta kertaa sai vaihdella ennen kuin löytyi oikea. Liian pienellä pituudella neulekone kärsii, mutta liian pitkä voi olla harkittua. Niin sanotusti liian pitkällä silmukan pituudella voi saada löysähköä ja pehmeää neulosta.
Värinvaihtoja tehdessä kannattaa miettiä millainen reunasta tulee. Lanka joka levon jälkeen otetaan taas käyttöön, saattaa jäädä liian pitkäksi lenkiksi sivuun. Jos kyseessä on saumaan jäävä sivu, ei kyseisestä asiasta ole haittaa.
Tyhjää kelkkaa ei kannatta vetää työn yli (ellei se ole tarkoituksellista), sillä neule putoaa silloin koneesta. Myöskään väsyneenä ei kannata langoittaa konetta, sillä joskus saattaa epähuomioissa langoittaa koneen väärinperin, tällöin kelkka ei kulje silmukoiden yli.
Itse ihastuin kokeilemaani variointiin, jossa silmukat pudotettiin ylhäältä alas. Pinnasta tuli ilmava ja keveä. Tällä tavoin tehtynä esimerkiksi hartiahuivi voisi olla ihana kylmiin luentosaleihin.
Kokeilin myös tehdä pitsimäistä pintaa siirtämällä silmukoita. Tähän tuli keskittyä tarkoin, sillä purkaminen ei onnistunut helpolla.
Kurssitovereilla oli aivan ihastuttavia kokeiluja esimerkiksi neulepötkön liittäminen neuleeseen: paksu röyhelömäinen pinta. Parasta antia kurssitovereiden kokeiluissa oli, kun oli toteutettu sellaisia joita itse ei olisi keksinyt tehdä.
Neulekoneen käyttö kouluissa ei ole yleistä. Omassa koulussani ei esimerkiksi ollut neulekonetta ollenkaan. Suurin syy tähän on uskoakseni se, että neulekoneet vievät suhteellisen paljon tilaa.
Mutta neulekone voisi olla aivan hyvä laite oppilaiden kanssa. Voisi suunnitella oman neulevaatteen. Koska neulekoneella on suhteellisen nopeaa neuloa, pääpaino voisi olla suunnittelussa.
Lähteet:
Liisa Avelini: Kelkka, läppäkoukku ja silmukka - Koneneulonnan alkeet
http://www.kaspaikka.fi/neulonta/koneneulonta/index.html
http://blog.kaspaikka.fi/koneneulonta/
Kaikilla neulekoneilla voidaan neuloa ainakin sileää neulosta.
Neulekoneet eroavat toisistaan sen mukaan, miten paksuja lankoja koneilla voi neuloa, millaisia muita neuloksia, sileän neuleen lisäksi, niillä voidaan neuloa sekä miten neulosmallit valitaan tai ohjelmoidaan.
Itsestä tuntui hieman huijaukselta neuloa koneella, neulosta syntyy vauhdilla, kun vain liikuttaa kelkkaa edestakaisin. Itselle ehkä valmislopputulos ei ole neulonnassa se tärkein, vaan se käsillä tekeminen. Mutta on koneneulonnassa omat puolensa ja neuletta voi kyllä varioida.
Itselle tuntui silmukanpituuden valinta olevan vaikeaa, monta kertaa sai vaihdella ennen kuin löytyi oikea. Liian pienellä pituudella neulekone kärsii, mutta liian pitkä voi olla harkittua. Niin sanotusti liian pitkällä silmukan pituudella voi saada löysähköä ja pehmeää neulosta.
Tyhjää kelkkaa ei kannatta vetää työn yli (ellei se ole tarkoituksellista), sillä neule putoaa silloin koneesta. Myöskään väsyneenä ei kannata langoittaa konetta, sillä joskus saattaa epähuomioissa langoittaa koneen väärinperin, tällöin kelkka ei kulje silmukoiden yli.
Itse ihastuin kokeilemaani variointiin, jossa silmukat pudotettiin ylhäältä alas. Pinnasta tuli ilmava ja keveä. Tällä tavoin tehtynä esimerkiksi hartiahuivi voisi olla ihana kylmiin luentosaleihin.
Neulekoneen käyttö kouluissa ei ole yleistä. Omassa koulussani ei esimerkiksi ollut neulekonetta ollenkaan. Suurin syy tähän on uskoakseni se, että neulekoneet vievät suhteellisen paljon tilaa.
Mutta neulekone voisi olla aivan hyvä laite oppilaiden kanssa. Voisi suunnitella oman neulevaatteen. Koska neulekoneella on suhteellisen nopeaa neuloa, pääpaino voisi olla suunnittelussa.
Lähteet:
Liisa Avelini: Kelkka, läppäkoukku ja silmukka - Koneneulonnan alkeet
http://www.kaspaikka.fi/neulonta/koneneulonta/index.html
http://blog.kaspaikka.fi/koneneulonta/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




