Huovuttaminen on menetelmä, jossa villakuidusta valmistetaan huopaa, perinteisesti lämpimän veden, emäksisen aineen (saippuan) ja mekaanisen muokkauksen avulla.
Suomessa yleisesti myydään kahdenlaista villa huovutukseen; suomenlampaan villaa ja merinovillaa.
Suomenlampaan villaa on lyhyttä ja kiharaa. Suomenlampaan villaa on aloittelijan helpompi käsitellä kuin merinovillaa. Suomenlampaan villa on koostumukseltaan karkeampaa ja huopuu helpommin.
Paras merinovilla saapuu Australiasta ja Uudesta Seelannista. Villan kiharuuden vuoksi sitä on helppo käsitellä. Merinovilla on ohutta, kestävää ja eristää lämpöä erinomaisesti. Merinovilla ei kutita iholla, kuten suomenlampaan villa, jonka takia se on suosittu vaatetuksessa.
Villa huopuu hyvin, sillä sen kuitujen pintarakenne on suomumainen. Kuituja hierotaan toisiinsa lämpimässä vedessä, veden lämpötilan tulisi olla noin 40 °C. Mekaanisen muokkauksen avulla kuidut takertuvat toisiinsa, kun suomut avautuvat ja kuidut liikkuvat. Kylmällä vedellä huuhdottaessa kuidun suomut sulkeutuvat ja kiinnittyvät toisten kuitujen suomuihin, jolloin muodostuu huopaa. Kylmä vesi ja liian kuuma vesi veltostuttaa helposti villakuidut. Villakuidun vanumisessa on kyse kutistumisesta, työ kutistuu noin 30 prosenttia alkuperäisestä. Huovuttajat puhuessaan huopumisesta tarkoittavat vanumista. Itse käytän sanaa huopuminen samassa merkityksessä tässä tekstissä.
Villan huopumiseen vaikuttavat esimerkiksi kuitujen pituus, elastisuus, kiharuus sekä rasvaisuus. Yleensä luonnonväriset villat huopuvat värjättyjä villoja paremmin, koska niissä on enemmän villarasvaa.
Neulahuovutus
Neulahuovutus on huovutus lajeista työläin. Neulahuovutuksessa käytetään huovutuskoneen neulaa. Huovutusneulassa on väkäsiä, jotka työntävät kuituja niin että ne menevät lomittain ja huopuvat, kun neulalla painelee. Pinta tulee tiiviimmäksi. Mitä enemmän pintaa painelee, sen tiiviimpi siitä tulee. Huopuminen tapahtuu hitaasti ja tarvitsee useita toistoja samaan kohtaan. Monesti neulahuovuttamalla tehdään pieniä töitä tai yksityiskohtia, jos halutaan tehdä suurempaa pintaa, kannattaa työvälineeksi valita sarjaneula.
Aloittelijan kannattaa huomioida alussa, ettei tee liian tarkkaa suunnitelmaa halutusta työstä. Sillä juuri halutun kaltaiseen tulokseen on hankala päästä edes kokeneen huovuttajan. Kuitenkin suunnitelma elää ja muuttuu huovutuksen aikana. Voisi olla hyvä käyttää koulussa oppilaiden kanssa jotain muuta kuin kynää ja paperia suunnitteluun, esimerkiksi muovailuvaha. Tällä tavoin saadaan suunnitelmista vähemmän pikkutarkkoja.
Varsinkin jos ei ole koskaan huovuttanut kannattaa lähteä liikkeelle tasohuovutuksesta, esimerkiksi kankaalle voi huovuttaa kuvioita. Tässäkin kannattaa muistaa, ettei yritä lähteä tekemään liian vaikeaa ja yksityiskohtaista kuvioita ensimmäisenä.
Seuraavana voidaan siirtyä kolmiulotteisen kuvion tekoon.
Tärkeää neulan kanssa on huovuttaa sillä pystysuorassa. Viistosti huovutettaessa neula katkeaa helpommin.
Huovutetun pään valmistus:
1. Leikkaa superlonista pala ja muotoile se pyöreäksi. Koverra silmien kohdalle viilto.
2. Aloita laittamaan huovutus villaa ohuina kerroksina ja huovuta neulan avulla.
3. Muotoile nenä, silmäluomet ja huulet.
4. Tee silmät (huopapalloista)
5. Huovuta halutunlaiseksi.
Selkeiden ohjeiden mukaisesti tehtynä päästä voi saada onnistuneen. Oma ajatukseni oli ensin tehdä keijukaisen pää, mutta huomasin kuinka sirojen piirteiden tekeminen on vaikeaa. Suunnitelma vaihtuikin kesken kaiken. Teemanani oli auringonlasku ja hahmosta tulikin menninkäinen, Päivänsäde ja menninkäinen kappaleen innoittamana. Ystäväni ovat kommentoineet pään muistuttavan Harry Potterista tuttua kutistettua päätä (iloisemmissa väreissä).
Voi olla hyväkin jos tekemälleen hahmolle on olemassa esikuva tai yhtymäkohta johonkin.
Huopahelmiä
Neulahuovutin myös palloja, ajatuksena on valmistaa huopahelmiä. Pallot olisi voinut myös märkähuovuttaa, mutta pidän itse enemmän neulahuovutuksen pehmeästä pinnasta. Samalla tekniikkaa käytin kun harjasin Mansikka-kissastani karvoja ja kokeilin huovuttaa niitä. Mansikka on puolipitkäkarvainen ja karvan laatu on pehmeä, joten todella helposti huovuttuvaa. Karvaa tarvitsee tosi paljon pieneen huovutettuun palloon, onneksi karvaa irtoaa paljon ja nyt se menee hyötykäyttöön.
Märkähuovutus
Itse yllätyin kuinka haastavaa minulle itselleni oli märkähuovuttaminen. Kyseessä ei ole mikään pikkutarkkahomma, vaan voi suurpiirteisesti toimia. Mutta epätoivo ei vallannut ja haluan kehittää tätä taitoa eteenpäin.
Kaksi erilaista huopapitsiä
Villan määrä huomattavasti näkyy lopputuloksessa. Ensimmäisessä on liian vähän villaa ja siitä syystä pitsissä on pieniä reikiä ja läpikuultavuutta. Toisessa on runsaasti villaa lopputulos on hieman tönkkö. Tekijällä on aina vapaus tehdä oman suunnitelman mukaisesti ja suunnitelman ei tarvitse noudattaa perinteistä kaavaa.
Kokeilin myös vapaalankahuovutusta. Laitetaan huopuvaa lankaa ja villaa esimerkiksi pyyhkeen sisään ja rullataan pyyhe sekä sidotaan rulla kiinni. Tämän jälkeen laitetaan paketti pesukoneeseen ja pesuohjelma 40 asteeseen. Omasta mielestäni tulos ei ollut tarpeeksi huopunut, joten huovutin saippuan avulla pintaa lisää.
Oma aiempi huovutuskokemus oli virkattujen ja neulottujen tossujen ja lapasten pesukonehuovutus. Itse pidän tästä menetelmästä suuresti, pienet virheet ja epätasaisuudet häviävät tuotteen huopuessa. Voisin käyttää tätä myös koulumaailmassa oppilaiden kanssa. Varsinkin kun on aloittelija kyseessä voisi neulotun tai virkatun työn huovuttaa ja näin ollen se olisi ulkonäöllisesti erittäin onnistunut.
Huovutus sopii muutenkin erinomaisesti koulumaailmaan. Se sopii jokaiselle luokka-asteelle ja huovuttamisen eri tyyppejä voi käyttää eri luokilla. Vanhemmille oppilaille tarkkaa neulahuovuttamista ja pienemille suuripiirteisempää märkähuovutusta.
Lähteet:
http://www.proagria.fi/suomenlammasyhdistys/villamoniste.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Villa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti