DISCOOO

Aivan sunnattoman ihastuttavan mahtava keikka Discolta, voisin lisätä tähän vaikka kuinka monta ylistävää adjektiivia. Aivan liian kauan edellisestä esiintymisestä, toivottavasti tätä on lisää luvassa. Hymyilyttää vielä kauan :)

Ja ihana Ismo Alanko.

   

 

Ilosaari :)

Huippu viikonloppu Riikan seurassa Ilosaarirockissa :)

 

 

Elokuuta odotellessa :)

Disco tekee paluun esiintymislavoille

Puruvesi Pop sinne siis :)

Kudonta

Itselleni kudonta on aika vieras alue. Olen kouluaikana kutonut pienen poppanaliinan ja siihen kutominen on jäänyt. Kiinnostusta kuitenkin kudontaa kohtaan löytyy.

Vaikka en ole kutonut, olen kankaita rakentanut ja luonut useita loimia. Lukion jälkeen työskentelin Taito Shopilla ja siellä opin kuinka kankaitarakennetaan. Itsellä oli varmuus ja taito jo ennakkoon. Suuri helpotus tämä oli kurssin kannalta, sillä uusia asioita tuli eteen valtava määrä.

Olen myös toiminut kehitysvammaisten toimintakeskuksella ohjaajana, jolloin ohjasin myös kudontaa. Olen siis ohjannut kudontaa, vaikka itse en pahemmin sitä osannut. Kyseessä oli onneksi peruspalttinasidoksista poppanaa.

Nyt kurssin käyneenä tunnen saaneeni perustietoja ja -taitoja kudonnasta, mutta valtava määrä olisi vielä olemassa. Kiinnostus oppia lisää olisi valtava ja varmasti tulen avartamaan vielä kudonnan maailmaani tulevaisuudessa. 

Tablettien käyttö tunneilla oli hyödyllistä. Esityksen seuraaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut yrittää kuikuilla taululle, vaan pystyi keskittymään enemmän. Edellisiin dioihin pystyi itsenäisesti palaamaan ja tutkimaan juuri itseä kiinnostavia asioita. Ohjeita pystyi käyttämään omaan tahtiin, eikä tarvinnut mennä muiden tahdissa. Työn taltioinnissa olisi helpompaa, jos jokaisella olisi oma henkilökohtainen tabletti, jolle voisi omat juttunsa tallentaa.

Punonta

Tekniikkana punonta maailman laajuinen. Eri maiden punonnat eroavat suuresti materiaaleiltaan, jokaisessa maassa käytetään oman maan materiaaleja joita on helposti saatavilla. 

Perusidea on se, että jotain, mikä toimii loimina, ja jotain mitä kudotaan, punotaan, pujotellaan loimien lomaan. Niin loimet kuin kuteetkin voivat olla melkein mitä tahansa, jäykkää tai notkeaa pitkulaista materiaalia. 

(http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta)

Omana kokeiluna tein palttinasidoksisen punotun paperikorin. Materiaaliksi valitsin vanhat julisteet, joille ei enää ollut käyttöä (sillä eihän niitä kaikkia voi säilyttää). Materiaali oli aika jäykkää, mutta muotoutui hyvin. 

Koulumaailmaan tämä sopisi myös mainiosti. Jokainen voisi laittaa omaan koriinsaa omat suosikkinsa ja idolinsa. Omasta koristani löytyy Apulanta ja The 69 Eyes aivan sulassa sovussa, molemmat nuoruuden suosikkeja.

Punontaan liityen käsityön ja kotitalouden yhteistyöprojekti maahanmuttajien kanssa oli oikein sopiva. Punontaa löytyy monista maista ja tekniikka voi olla tuttu joillekin. Vaikka yhteistä kieltä ei olisi käsien kautta pystyy vahvasti kommunikoimaan muiden kanssa.

Teimme paperikoreja sekä pöytätabletteja kierrätysmateriaaleista. Käytimme yksinkertaista palttina sidosta. Tablettien mallikappaleessa on hyödynnetty viime kevään Kirjonta kurssilta opittua Meshwork-tekniikkaa, jossa palojen loimen ja kuteen reunat eivät ole suoria, sidos on kuitenkin palttina.

Olen aiemminkin ollut tekemisissä maahanmuuttajien kanssa opetusmielessä. Mutta nyt suurena erona huomasin kuinka paljon vähemmän nyt nämä ihmiset puhuivat, kuin he joiden kanssa olin aiemmin ollut tekemisissä. Oliko syynä kulttuurillinen ero tai Suomessa olon aika tai täysin vieraiden ''vierastaminen''.


http://www.kaspaikka.fi/keke/kahvikassit/
http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta

Minikudonnainen

Minukudonnaisena halusin tehdä ryijyn. Pöyhkeä ja pörröinen tuntuma sekä iloiset värit olivat asioita joita halusin omaan kudonnaiseeni. 

Suomalaisia ryijyjä ei ole koskaan pidetty lattialla, syystä että sen päällä olisi tarkoitus kävellä. Lattialla ryijyn ollessa siitä on nautittu kuin kauniista korusta. 

(Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot 1991)

Suomalainen ryijy on muuttunut vuosisatojen saattossa merenkulkijoiden peitteestä monimuotoiseksi sisutustektiiliksi ja taideteokseksi. Ryijyn valmistaminen on teknisesti ja taiteellisesti niin vaativa ettei se kuulunut tavanomaisiin käsityötaitoihin. Pääasiallisesti ryijyjä valmistivat ammattimaiset kutojat. Mestarikutojia noudettiin pitkienkin matkojen valmistamaan edustava tuote.

(Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen 1991)

Suunnitelmani ryijyyn lähti samasta Murtumispiste kappaleesta kuin mattonikin. Tarkoitus oli luoda molemmista sisustuselementit jotka sopisivat omaan sisustukseeni. Joten oli ilmiselvää, että mattoni ja minikudonnaiseni olisivat yhteensopivat. Sama värimaailma toimi kummassakin tuotteessa ja nämä värit ovat pääosassa muutoinkin elämässäni.

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Tämä säe nousi mieleeni erityisesti. Puut ovat erityisesti mieleeni ja halusin ryijyyni puun, mutten mitään liian oikean näköistä. Tämän kuvan tyyliset puut miellyttävät minua ja hain ryijyni puuhun tästä muotoa.

http://johannajajoukko.blogspot.fi/2011/09/puu.html

 Halusin toteuttaa ryijyn pöytäpuilla. Minulla oli varastossa mustat kehykset, joista lasi oli hajonnut jo aiemmin. Suunnittellin pingottavani ryijyn kehykseen, jolloin siitä tulisi helposti seinälle laitettava ja se kestäisi muodossaan. Nitoessani ryijyä kehykseen päättivät kehykset murtua kahtia, todellinen murtumispiste. Hankin tilalle valkoiset kehykset, jotka oikeastaan sopivat ryijyyn paremmin kuin mustat.

Saadakseni ryijystä oikein pöyhkeän jouduin tekemään ryijynukkarivejä tiheästi. Väliin tein kolme kerrosta tavallista palttinaa. Lopputuloksesta tulikin oikein sopiva, juuri sellainen jonka sekaan haluaa upottaa sormet.  Pinnasta tuli myös epätasainen ja tarkoituksella. Mielestäni nukan pituuden epätasaisuus toimii työssäni ja sopii sen luonteeseen.

Loimena ryijyssä käytin luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Kudoin samalla langalla välikerrokset. Nukkana käytin jämäkerien loppuja. Valkoista lankaa kului kaksi kokonaista kerää sekä muutama pieni jämäkerä. Ryijylle laskettuani hintaa on noin 15-20 euroa, tarkaa hinta on vaikea laskea sillä jämälankoja oli useita erilaisia ja eri määriä. Tämän lisäksi kehykset, jotka jouduin ostamaan maksoivat 5 euroa.

 Minikudonnaisten näyttelystä, Liisan tuolin kanssa

Vaikka olin tehnyt kokeiluja ja mittauksia, eivät ne pitäneet paikaansa. Suunnitelma, jonka olin tehnyt ennakkoon ei toiminutkaan. Suunnitelmassani oli kuusi riviä, jotka jouduin jättämään pois, sillä muuten ryijy ei olisi mahtunut enää kehykseen. Suurimmaksi osaksi improvisoin ryijyn etenemisen, kun suunnitelmaa ei voinutkaan noudattaa.


Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot, 1991
Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen, 1991

Runomatto

Ajatus mattoon lähti Stam1na yhtyeen kappaleesta Murtumispiste, joka on soinut taas pienen väliajan jälkeen ahkerasti levysoittimessani. Vaikka kappaleen sanoitus on hempeä ja rakkauspainotteinen, musiikki tuo siihen kontrastia. Rakkauden ei tarvitse olla vaalenpunaista pilvihörsylää, vaan siitä voi löytyä särmää ja vastakohtia. En halunnut matosta liian pliisua, vaikka sanoitus olisi antanut siihen mahdollisuuden. Oma mieltymys vahvempiin sävyihin vaikutti suuresti, tosin hempeä vaaleanpunainen sopii joukkoon vallan mainiosti.

 

 Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin

Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin

Ja jos katoaisit'sinut voisin soittaa

Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen
Uudelleen, uudelleen

Lyrics Antti Hyyrynen

 

Matto on toteutettu perinteisellä palttinasidoksella ja se on kudottu kolmella sukkulalla. Matossa kulkevat jatkuvasti pinkki/vaaleanpunainen, vihreä ja valkoinen kude. Valkoinen kude oli trikookudetta, jonka hankin vartavasten mattoon. Halusin koko matkalle saman sävyisen valkoisen kuvaamaan tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Pinkki ja vihreä olivat vanhoja lakanoita ja tyynyliinoja jotka itse värjäsin. Tarkoitus olikin että pinkkiä ja vihreää tulisi kirjavina erimääriä. Matossa pinkki ja vihreä vaihtelevatkin epätasaisin välein. Tästä syystä en tehnyt tarkaa suunnitelmaa ennekuin lähdin kutomaan mattoa. 

Jotta matostani ei tulisi liian tasainen ja yksitoikkoinen halusin siihen hieman jotain vaihtelua. Kanssaopiskelijan ideasta innostuneena tein mustalla tyllillä, joka hieman kimalsi, pohjapujotuksia. Sanoituksessakin puhutaan virheistä ja riitasoinnuista, joita epämääräisesti olevat mustat pätkät edustavat.    

 

Päätyhapsuille halusin tehdä jotain erilaista, koska matto itsessään on aika yksinkertainen. Kierretyt hapsut tuovat rytmiä ja tasapainoa. Lisäsin hapsuun aina kolme lankaa lisää, osa mustia ja osa valkoisia. Mustat langat hapsuissa yhdityvät mustiin pätkiin matossa ja luovat yhtenäisen kokonaisuuden.

Maton tekeminen vei runsaasti aikaa ja tiukalla aikataululla tehtynä se aiheutti (osaksi) ranteeseeni rasitusvamman. Tosin se kaikki oli sen arvoista ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Erityisen aikaa vievää oli päätyhapsujen kiertäminen, useampi ilta siinä vierähti. Aikaa vierähti myös siihen että parini kanssa jouduimme uusimaan lähes kaikki nyörit. Oppimisen kannalta kuitenkin se oli hyödyllistä ja nyt osaan sitoa nyörejä erittäin hyvin sekä tiedän mikä nyöri kuuluu mihinkin. 

Ensimmäiseksi matoksi mattoni on erittäin onnistunut ainakin omasta mielestäni. Pieniä virheitä matosta löytyy, mutta nehän kertovat oppimisesta ja kuinka ilman virheitä voisi kehtittyä. Valitsemassani sanoituksessakin sanotaankin ei virheettömyys ole täydellistä, mikä pätee omaan mattooni oikein hyvin.

Matto on saanut jo kotona hyväksynnän; sen alle voi mennä piiloon, päällä voi ottaa pienet torkut sekä leikkiä päätyhapsuilla. Täydellinen matto juuri minulle.

Kudonnan viimeistely

Perinteisesti kudonnaisen hapsuihin tehdään ensin kaksi kankurinsolmua (merimiessolmua) ja sen jälkeen hevosenhäntäsolmu niiden päälle. Päät voi myös palmikoida tai kiertää.

 

Kudonnaisen päähän voidaan myös tehdä fransusolmuja.

 

Lankoja voidaan lisätä hapsuihin.

 

Loimilankoja ei ole pakko jättää näkyviin, vaan ne voidaan pujotella kankaaseen tai ommella reunaa. Kudonnaisen reunaan voidaan ommella erillinen kaitalekin.

Kudottu kangas kannattaa höyryttää aina viimeseksi, mattokin oikenee silittäessä. Vaikka hassulta tuntuisikin käydä silittäämään mattoa.

Sidossuunnittelu, perussidokset ja niiden variointi

Palttinasidoksessa lanka kulkee aina yhden yli yhden ali. Loimi ja kude ovat yhtä vahvoja, jolloin ne näkyvät yhtä paljon kankaan pinnassa.

 

Panama on palttinasta johdettu sidos, jossa lanka kulkee kahden yli, kahden ali, sekä loimen että kuteen suuntaisesti. Lanka voi kulkea useammankin lankan yli, mutta kahden yli on yleisin. 

 

Kuderipsi on myös johdettu palttinasta. Siinä kude muodostaa tiiviin pinnan, eikä loimea näy. Tätä sidosta käytetään paljon raanuissa. Loimiripsi vaatisi tiheän loimen, jolloin kutoessa kankaan pinnassa näkyy ainoastaan loimi, kude jää piiloon.

 

Toimikkaassa kuteesta ja loimesta muodostuu vinoja raitoja. Tämä sidos on tyypillinen erityisesti farkuille. Viriön avautumisjärjestystä vaihtamalla päinvastaiseksi saadaan aikaan raidan kääntyminen.

Tasavaltaisessa toimikkaassa kude- ja loimilangat näkyvät yhtä paljon.

   

Toisvaltaisessa toimikkaassa molemmat puolet ovat erilaiset. Kutoessani tein kudevaltaista toimikasta.

Nurjalle puolelle muodostui loimivaltainen toimikas.

 

Kärkitoimikaan voi tehdä joko muuttamalla poljentaa tai niisintää kärjelliseksi. Itse olen tehnyt muuttamalla poljentaa. Jos molemmat muuttaa kärjellisiksi syntyy ristitoimikas.

 

Pomsissa eli satiininissa muodostuu pitkiä lankajuoksuja, jotka saavat aikaan kankaaseen kiillon. Villalangalla tämä kiilto ei kuitenkaan tule esiin. Pienin mahdollinen pomsi on viisivartinen ja itse olen tehnyt tämän kokeilun neljävartisena, joten sitä voidaan kutsua valepomsiksi.

 

Hyvä sivusto sidoksista:

 http://www.kaspaikka.fi/koti/mhnurmin/

Loimen suunnittelu ja luominen

Lointa suunniteltaessa on tärkeää muistaa varata tarpeeksi ylimmäräistä pituutta; kutistumisvara, hapsut, tutkaimet. Kannattaa tehdä mielummin hieman liian pitkä kuin liian lyhyt, sillä pituutta ei voi lisätä jälkikäteen.

Mattoloimen loimme parin kanssa yhdessä ja kahdelta päältä. Tällöin kummankin osapuolen lankaa kului tasan yhtä paljon. Yleensä loimi luodaan vähintään kahdelta päältä. (Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005)

Luomisessa käytetään apuna luomapuita. Loimi muodostuu, kun lankaa kierretään luomapuille. Ensin on laitettu mittalanka, joka kertoo kuinka pitkälle loimea tulisi kiertää puilla. Erittäin tärkeää on muodostaa tiuhta, jonka avulla langat pysyvät järjestyksessä.

toika.fi

Kun on kierretty tarpeeksi voidaan loimi voidaan irottaa luomapuista ja siirtyä rakentamaan kangasta. Loimea luodessa ei kannata otta päivä- eikä varsinkaan yöunia, sillä luomapuissa loimi voi venyä ja jatkettaessa luomista eivät uusi ja vanha loimi ole saman pituisia.


Laila Lundell & Elisabeth Windesjö: Suuri kudontakirja, 2005

Kankaan rakentaminen

 Kangasrakennetaan mattopuihin seuraavasti:

1. käärinpirran paikoilleen laittaminen ja alkutoimet
2. loimen jakaminen käärinpirtaan
3. loimen kiertäminen tukille (loimen kohottaminen)
4. niisiminen
5. pirtaan pistely
6. alkusolmut ja tasoituslanka
7. muuttumaton sidonta (välittäjien sitominen)
8. muuttuva sidonta (polkusten sidonta)

Pöytäkangaspuissa kangas rakennetaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Kehyskudonta

Kotona ennen tuntia oli ollut tarkoitus etsiä kuva ja tehdä siitä pieni kudonnainen. Valitsin ystäväni Tokiosta ottaman kuvan kirsikkapuusta. Samassa kuvassa niin ajankohtainen kevät ja iki-ihan vaaleanpunainen.

Pahvin ympärille kiersin kalalankaa loimeksi ja erilaisia villa- ja efektilankoja käytin kuteena. Hain kudonnaiseeni värimaailman kuvasta ja tietynlaiseen pehmeyden.

©Taina Salmi

 Tunnilla käytimme Tuula-kudontakehystä. Loimi kierrettiin ympäri ja aloitettiin kutomaan. Ensin kokeilin yhdellä sukkulalla villalanka.

Kahdella sukkulalla kutoessa muodustuu kudonnaisen pintaan pystyraitoja, kuten olen kokeillut villa- ja efektilangoilla.

 Kolmella sukkulalla kudottaessa saadan vahva reuna ja yleisesti sitä käytetään matoissa. Varmasti omassa mattossanikin haluan käyttää sitä.

Kudontakehyksen voi tehdä mistä vain, kuhan siihen saa laitettua loimen. Tässä esimerkiksi toisella luokalla olevan serkkuni koulussa valmistama kudelma. Koulu käyttöön kehyskudonta sopii vallan mainiosti. Kangaspuihin verrattuna kehys vie pienen tilan ja sen säilyttäminen on helpompaa. Kehyksellä voi kutoa pieniä juttuja ja harjoitella kutomista. Koulussa voisi valmistaa esimerkiksi pieniä sisustustauluja ja pikkupussukoita.

Palttinasidoksella voidaan tehdä hyvinkin erilaisia pintoja. Erilaisilla pujotuksilla saadaan vaihtelua.

Helmipoiminnassa pujotella kuviolankaa puikon ympärille ja väliin kudotaan tavallisesti palttinaa.
Pohjapujotuksessa kuviokudetta lisätään pohjakuteen sekaa.

Jouksupujotuksessa kuviokude muodostaa kankaan pintaan lankajouksuja. Kuviokude pujotellaan loimeen loimen ollessa perusasennossa. Olin aiemmin jo kokeillut jouksupujotuksia, mutta silloin niistä käytettiin nimitystä pampulat.

Ryijynukituksessa langat kierretään kahden loimilangan ympärille niin että nukan päät jäävät loimilankojen väliin.

Itse pidin suuresti ryijynukituksesta ja aioin todennäköisesti käyttää sitä minikudonnaisessani.

Teknisen työn ja teknologian perusteet

Omat muistoni teknisen työn tunneilta eivät olleet kovinkaan positiivisia. Kolmannella luokalla olin pakollisen puoli vuotta teknisessä ja siihen se jäikin. Syy ei ollut siinä etten olisi kokenut onnistumisia tai olisin pitänyt enemmän tekstiilitöistä. Suurin syy oli ennakkoon asetetut odotukset, tytöt menivät tekstiilitöihin ja pojat tekniseen. Teknisen työn opettajana minulla oli lähes eläkeikään ehtinyt mieshenkilö, joka myös omalla asenteellaan kertoi hyvin selkeästi ettei tyttöjen paikka ollut kyseisillä tunneilla. Muistan kuinka monesti tunneilla piti osata tehdä ilman minkäänlaisia neuvoja tai esimerkkiä kuinka työtä olisi kuulunut tehdä. Kyllä sain tunneilla tehtyä jotain valmiiksi astikin. Hienon sinisen laatikon, itse olin erittäin tyytyväinen työhöni. Opettaja niinkään ei ollut, hän oli ajatellut kaikkien tekevän neliön mallisen, omani oli tarkoituksella suorakulmion muotoinen. Hän arvioi työt sillä, perusteella kuinka hyvin ne muistuttivat opettajan valmistamaa mallikappaletta, omia sovelluksia ei arvostettu, värin sai ainoastaan valita itse. Oikeastaan en pitänyt koko käsityötunneista ala-aste aikoina. Vasta myöhemmin olen löytänyt tämän hienouden.

Mielestäni onkin hienoa että nykyään kannustetaan valitsemaan itse haluaako mennä tekniseen vai tekstiilityöhön. Eikä sitä pidetä kummallisena, jos tyttö valitsee teknisen työn, mutta edelleenkin monissa tapauksissa jos poika valitsee tekstiilityön sitä kummeksutaan. Toivottavasti tulevaisuudessa tätäkään ei enää pidetä erikoisena.

Tämä kurssi oli minulle täysi poistuminen omalta mukavuusalueelta. Tuskin minkäänlaista kokemusta, vasara tosin pysyy kädessä ja hyllyt osaan itse kasata. Ajatus millintarkasta työskentelystä näin suurpiirteiselle ihmiselle on kauhistuttava ajatus. Toisaalta samaan aikaan ollut kaavoituksen perusteetkin oli millintarkkaa ja mahdollisuutena oli joko järkyttyä tai oppia millintarkaksi. Ei minusta tullut aivan millintarkkaa edelleenkään, mutta tarkempi ja oikeastaan omaksi kauhukseni jopa pidin siitä. Kurssin alussa ei luvannut hyvää etten saanut edes tarvitsemiani kattovaloja itse päälle, vaikka aivan oikeasta napista painoinkin. Hieman kävi kyseisellä kerralla mielessä voiko koko kurssista tulla mitään, jos valojen päälle laittamiseenkin tarvitsee opettajan apua.

Korusarja

Itse aloitin tekemään korusarjaa ensin. Tarkoituksena oli tehdä korut käyttäen jo olemassa olevaa materiaalia. Suurimpana syynä valittuun materiaaliin oli se, että oma ihoni ei kestä olla kosketuksissa nikkelin kanssa ollenkaan ja kuparikin värjää ihon erittäin herkästi. Myös ajatus siitä miksi luoda jotain uutta uudesta materiaalista, jos voi hyödyntää jotain jolla ei sellaisenaan enää ole käyttöä. Loistava tapa integroida kierrätys, kestävä kehitys ja kulutustottumukset käsitöihin.

Lusikkakorvakorut

Olen pitkään haaveillut lusikoista tehdyistä korvakoruista. Kyseisen kaltaisia koruja on liikkunut pitkään useissa paikoissa. Nyt oli sopiva tilaisuus käyttää tädin vanhoja jo parhaat päivät nähneitä kahvilusikoita ja antaa niille uusi merkitys. Korvakorut valmistuivat aika yksinkertaisesti ja nopeasti. Suurin apu voi olla joskus se, että joku pitää lusikan varresta kiinni kun itse sitä sahaa.

Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia omien aikataulujeni kanssa, kävin läheisellä pienmetallipajalla jatkotyöstämässä korujani. Pääsin käyttämään kyseisen firman pylväsporakonetta. Sinänsä kyseinen porakone oli valtava, mutta toimintaperiaatteeltaan toimi aivan samoin kuin yliopistolla olevat huomattavasti pienemmät pylväsporakoneet.
Korvakorut käsiteltiin myös peittaustahnalla, joka sopii ainoastaan ruostumattomalle teräkselle. Kyseinen aine syövyttää metallista epäpuhtaudet ja pinnasta pienen kerroksen. Lusikat olivat kyllä ruostumatonta terästä, mutta niissä oli todennäköisesti kromattu pinta, jolloin niitä ei olisi saanut laittaa peittausaineeseen. Samalla hetkellä kun lusikat osuivat peittausaineeseen alkoi aine kuplia ja siitä nousi ruskea savupilvi. Opettavaista kuitenkin, vuosikausia metallien kanssa työskennelleetkin henkilöt tekevät joskus virheitä.



Haarukkarannekorut

Rannekorun mallin tai oikeastaan idean löysin Internetistä sattumalta ja sovelsin siitä enemmän itseni näköisen. Alun perin toinen rannekoruista oli harjoituskappale, johon pystyi kokeilemaan eri juttuja ennekuin tein ne varsinaiseen työhön. Loppujen lopuksi harjoituskappaleesta tuli ehkä jopa parempi kuin varsinaisesta korusta.
Vaikka alussa haarukan piikit taivutti sellaiseen asentoon kuin halusi ja sai haluamansalaisen ulkonäön, joutui sitä muuttamaan työn edetessä. Haarukan olleessa suorassa muodossa piikit olivat eri tavoin kuin rannekorumuodossa. Omatoimiaikojen ollessa sopimattomia, halusin kuitenkin edetä korujen valmistuksessa ja kävin pienmetalliyrityksessä jatkamassa työtä. Itsevalmistamani ranteen malli ei ollut toimiva, sillä haarukan pituus oli hieman liian pitkä. Yrityksellä oli useita metalliputki, joiden avulla lopulta taivutin haarukan korumuotoon. Vierailuni yrityksessä tuki monella tapaa oppimisprosessia. Pitkään metallin kanssa työskenneiltä henkilöiltä voi saada hyvinkin eri tyyppisiä neuvoja ja näkökulmia siihen kuinka jokin vaihe kannattaa tehdä, kuin opettajalta.
Niin sanotun harjoituskappaleen käsittelin myös peittaustahnalla ja sen ulkonäöstä tuli hyvin mattamainen. Toisen koruista taas kiillotin, mikä oli paljon työläämpää ja aikavievää. Molempiin jäin ulkonäöllisesti käsintehty jälki, mikä itseäni viehättää.

Pirta

Pirtaa aloittaessani minulla ei ollut aavistustakaan kuinka sen tulisi käytännössä toimia ja kuinka pirtanauhaa valmisetaan. Onneksi ryhmässä oli henkilöitä, jotka tiesivät pirtanauhan valmistuksesta ja mitä kannattaisi huomioida pirrassa.

Pirta oli loppujen lopuksi todella nopea valmistaa ja yllätyinkin kuinka nopeasti se oli valmis. Korujen tekemisessä ei tarvinnut olla niin millintarkka kuin tässä. Monesti mittaus täytyi tehdä uudelleen useamman kerran, jotta sain oikein tehtyä. Toisaalta vaikka monesti ärsytti kun joutui tekemään mittauksia  uudelleen, se myös opetti tehokkaimmin.

Välissä ollut pitempi tauko oli osittain aiheuttanut sen, ettei kurssin alkupuolella käydyt asiat pirrasta olleet enää tuoreina mielessä. Tässä kohdin pystyimme hyödyntämään ryhmänä yhteisöllistä oppimista ja jakamaan asiantuntijuutta. Vaikka itse ei olisi enää muistanut kuinka työssä pystyisi edistymään, saattoi kaverilta pyytää aina apua. On aina valmis jakamaan toisille tiedon, josta kokee muiden pystyvän hyötymään.
Kokeilin pirran pintaan polttokuviointi tuomaan persoonallista ulkonäköä. Näin jälkikäteen voin todeta että kannattaa varoa esimerkiksi hiuksien putoamista työn pintaan saman aikaisesti. Itselläni työhön paloi kiinni kaksi kissankarvaa, jotka onnistuivat tippumaan vaatteistani pirran päälle. Haju oli pahempi kuin vahinko pirran ulkonäössä.

Pakko myöntää että olen erittäin tyytyväinen omaan pirtaani. Jos verrattaisiin kaupan valmiiseen pirtaan on useita pieniä epäkohtia, mutta toisaalta käsintekemisen näkee silloin paremin. Ajateltuna että kyseinen työ on ensimmäinen tämänkaltainen työ jonka valmistan, on se erittäin onnistunut. Kurssin aikana löysin jälleen vanhan mielikappaleeni ja löysin ajatuksen jonka soveltaminen tuntui juuri sopivalta. Stam1na yhtyeen Murtumispiste- kappaleesta poimittu lause ei virheettömyys ole täydellistä, sai minut ylistämään Antti Hyyrysen neroutta. Käsityössä mielestäni hienous piilee juuri siinä ettei työn tarvitse olla virheetön, vaan siinä saa näkyä oppiminen ja soveltaminen. Se tekee käsityötuotteista uniikkeja. Kaupasta voi ostaa mitä tahansa, mutta itse tehtyyn liittyy aina tarina, joka tekee siitä käyttäjälleen juuri oman.

Kurssi oli mielettömän opettavainen kokemus. Joskus omalta mukavuusalueelta poikkeaminen synnyttää miellyttäviä kokemuksia ja onnistumisen riemua. Uskallus kokeilla uusia asioita konkretisoitui aivan uudella tasolla.

Valtava määrä uusia taitoja ja tietoja on saavutettu. Ei pelkästään konkreettisesti teknisen työn taitoja vaan myös omaa opettajuutta. Joskus opettajan antama esimerkki joka kuvaa maailmaa aivan toisesta näkökulmasta, voi olla paljon vaikuttavampi ja helpommin ymmärrettävä. Jos puuta ajaa jyrsimellä vastasyiden suuntaisesti, on se samankaltainen kuin silittäisi kissaa vastakarvaan.

Kurssi muutti positiivisesti mielikuvaani teknisen työn opettajasta. Opettaja voi olla muunlainen kuin se josta on jo olemassa mielikuva. Omalta kouluajaltani opettajakuva ei ole ollut miellyttävä ja sitä on ollut vaikea muuttaa. Varmasti vaati vielä sen että nämä vanhasti ajattelevat opettajat jäävät eläkeellä ja nuoremmat muuttavat koulumaailmaa. Itse ainakin haluaisin jäädä mieleen avarakatseisena ja miellyttävänä opettajana.

Työturvallisuutta tulee ajateltua nyt entistä enemmän. Nyt kurssin kautta selkeni enemmän kuinka tärkeää siihen on kiinnittää huomiota. Oppilailla tulee olla turvalliset kouluolosuhteet.

Kussin aikana myös kärsivällisyys ja pikkutarkka huolellisuus kasvoivat huomaamatta, mikä on vain eduksi.

Ennakkotavoitteinani oli juuri tällaisia asioita ja koenkin onnistuneeni kurssilla ja saavuttaneeni tavoitteeni. Hyvillä mielillä antaisin itselleni kurssista nelosen.

Yhtenä tavoitteenani oli ajatella myös kuinka teknistä työtä voisi integroida tekstiilityön kanssa. Kurssilla valmistamiamme pirtoja voidaan käyttää oikeasti pirtanauhan tekemiseen. Nyt meneillään olevalla kudonnan kurssilla, ne joilla oli jo valmis pirta pystyivätkin käyttämään sitä. Muitakin välineitä pystyisi tekemään samalla periaatteella esimerkiksi lautanauhojen valmistukseen käytettäviä lautoja ja ei peruskoulussa mutta joku edistyneempi voisi jopa tehdä kangaspuut.

Huonekalujen valmistusta voidaan integroida. Runko valmistettaisiin teknisessä ja sen voisi verhoilla tekstiilitöissä.

Viikko neljä

Tällä viikolla jatkoimme viime viikon aiheessa, yhteisöllinen oppiminen. Tosin moni ryhmä tuntui saaneen jo viime viikolla työnsä niin pitkälle, ettei ollut enää tarpeellisen tuntuista kokoontua saman aiheen tiimolta. Kotiryhmässä pohdiskelimme esimerkkejä kuinka yhteisöllistä oppimista voisi hyödyntää koulumaailmassa. Ryhmässäni muut olivat joko lastentarhaopettaja- tai luokanopettajaopiskelijoita, ja minusta itsestäni tulee aineenopettaja. Tästä syystä puhe keskittyi siihen kuinka hyödyntäminen tapahtuisi päiväkodin tai koulussa erityisesti alakoulun puolella. Itselleni siitä valitettavasti ei ollut suurta hyötyä.

Yhteisölliselle oppimiselle erittäin tärkeää on että opettaja tuntee ryhmänsä, silloin opettaja osaa ohjata oppilaansa oikeiden menetelmien ääreen ja valita toimivat menetelmät. Erilaisten oppijoiden huomioiminen on kuitenkin tärkeintä ja samaan aikaan vaikeaa, sillä kaikki eivät voi oppia samalla tavoin. On löydettävä eri tapoja saman menetelmän sisältä, jotka sopivat erilaisille oppijoille.

Demolla emme edenneet paljoa, rehtorin kahvitilaisuuden takia, mutta ryhmämme suunnitelma on jo pitkällä ja seuraavalla kerralla siitä on hyvä jatkaa.

Lankatyöt ja huovutus

 

 

Tässä olivat innoitukseni kurssiin ja omavalintaiseen teemaani auringonlasku. 

Alkuajatukseni kurssin suhteen olivat eriitäin positiiviset ja tunsin olevani suhteellisen vahvoilla kurssin suhteen. Lankatyöt ovat käsityön saralla minulle se mieluisin tapa. Kurssin aikana tunsin monesti kuinka asian osasi ja vaikka ei olisi osannut ennen kurssia oli kuitenkin asiat liitettävissä vanhoihin tietoihin. Suurimpana asiana rohkeus yrittää uutta, eikä aina toimia tuttujen ja turvallisten tapojen mukaisesti.

Tietenkin myös tekniikoiden oppiminen on tärkeää, mutta tärkeämpää oman tulevan opettajuuden kannalta on kuinka soveltaa koulumaailmaan, kenelle sopii ja kuinka opetetaan. Nämä teemat kulkivat kurssilla tiivisti mukana mikä on pelkästään hyvä asia. Jos yhtään oli mukana tunneilla sai monta vinkkiä tulevaisuutta varten. Erityisen opettavia olivat kuinka opettaa vasenkätistä. Itse tunnen useita vasenkätisiä ihmisiä, joiden on ollut pakko koulussa opetella neulomaan ja virkkaamaan vasenkätisesti. Monesti tästä syystä käsityöstä on jäänyt pois tekemisen ilo. Opettajan kuuluisi saada oppilaat innostumaan ja viemään käsityöperinnettä eteenpäin.

Nyt ymmärrys siihen kuinka suuri opettajalla on rooli käsityöperinteiden säilymisessä. Jos opettaja ei ota vanhoja jo lähes unohtuneita taitoja, unohtuvat ne pian kokonaan. Opettajaa ja tässä tapauksessa käsityönopettajaa pidetään ''kaikkitietävänä'' jolloin vanhoin tekniikoin tehtyjä tuotteita tuodaan näytille ja ne pitäisi pystyä tunnistamaan. Kun on tieto perinteestä ja kulttuurista sekä edes pieni kokeilu tehtynä on hyvä tunnistaa näitä tuotteita. Osaltaan tämäkin auttaa säilyttämään käsityöperinteitä.

Nyt kurssin jälkeen tunnen olevani taitotasoltani monessa asiassa vahvempi. Itseni yllätti kuinka solmeilu, pieni tekniikka, voi olla mielenkiintoinen ja itseäni erityisesti kiinnostava. Pidän itseäni aika suuripiirteisenä ihmisenä, joten etukäteen ajattelin ettei solmeilu ja neulahuovutus tulisi olemaan mielijuttuja. Toisin kävi, juuri nämä pikkutarkkuutta vaativat tekniikat muodostuivat mieluisiksi. Ehkä siistä syystä että nämä oli helppo omaksua ja toteuttaa, lukuunottamatta fransua. Fransu tuo kuitenkin tuo haastavuutta ja kehittää pitkää pinnaa. 

Olen aina kuvitellut märkähuovutuksen olevan helppoa. Nyt kokeiltuani totesin sen suureksi haasteeksi itselleni. Uskoakseni tässä on vain yksi vaihtoehto ja märkähuovutus on itseni vain jatkettava. Harjoitus tekee mestarin ja kova työ palkitaan, toivottavasti myös huovutuksen suhteen tapahtuu näin.

Yhtenä suurena osana kurssia nousee esiin yhteisöllinen oppiminen. Kun työskennellään pienissä pöytäryhmissä, syntyy vuorovaikutusta ja kokemukset vaihtuvat. Kanssaoppijalta saa tilanteessa vertaineuvoa ja yhdessä pähkäily tuottaa monesti parhaat ideat. Vierustoverin kanssa keskustelu voi tuoda asiaan aivan uuden näkökannan.

Kaiken kaikkiaan tämä kurssi on ollut sekä mieluinen että suurissa määrin hyödyllinen. Kurssilta on saanut uuden laista intoa kokeilla uutta ja yleisesti omaan tekemiseen. Nyt todella ymmärrän ettei kaikkia käsityötekniikoita kerkeä kokeilla, mutta sieltä voi valita itseään kiinnostavat ja miellyttävät.