Elokuuta odotellessa :)

Disco tekee paluun esiintymislavoille

Puruvesi Pop sinne siis :)

Kudonta

Itselleni kudonta on aika vieras alue. Olen kouluaikana kutonut pienen poppanaliinan ja siihen kutominen on jäänyt. Kiinnostusta kuitenkin kudontaa kohtaan löytyy.

Vaikka en ole kutonut, olen kankaita rakentanut ja luonut useita loimia. Lukion jälkeen työskentelin Taito Shopilla ja siellä opin kuinka kankaitarakennetaan. Itsellä oli varmuus ja taito jo ennakkoon. Suuri helpotus tämä oli kurssin kannalta, sillä uusia asioita tuli eteen valtava määrä.

Olen myös toiminut kehitysvammaisten toimintakeskuksella ohjaajana, jolloin ohjasin myös kudontaa. Olen siis ohjannut kudontaa, vaikka itse en pahemmin sitä osannut. Kyseessä oli onneksi peruspalttinasidoksista poppanaa.

Nyt kurssin käyneenä tunnen saaneeni perustietoja ja -taitoja kudonnasta, mutta valtava määrä olisi vielä olemassa. Kiinnostus oppia lisää olisi valtava ja varmasti tulen avartamaan vielä kudonnan maailmaani tulevaisuudessa. 

Tablettien käyttö tunneilla oli hyödyllistä. Esityksen seuraaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut yrittää kuikuilla taululle, vaan pystyi keskittymään enemmän. Edellisiin dioihin pystyi itsenäisesti palaamaan ja tutkimaan juuri itseä kiinnostavia asioita. Ohjeita pystyi käyttämään omaan tahtiin, eikä tarvinnut mennä muiden tahdissa. Työn taltioinnissa olisi helpompaa, jos jokaisella olisi oma henkilökohtainen tabletti, jolle voisi omat juttunsa tallentaa.

Punonta

Tekniikkana punonta maailman laajuinen. Eri maiden punonnat eroavat suuresti materiaaleiltaan, jokaisessa maassa käytetään oman maan materiaaleja joita on helposti saatavilla. 

Perusidea on se, että jotain, mikä toimii loimina, ja jotain mitä kudotaan, punotaan, pujotellaan loimien lomaan. Niin loimet kuin kuteetkin voivat olla melkein mitä tahansa, jäykkää tai notkeaa pitkulaista materiaalia. 

(http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta)

Omana kokeiluna tein palttinasidoksisen punotun paperikorin. Materiaaliksi valitsin vanhat julisteet, joille ei enää ollut käyttöä (sillä eihän niitä kaikkia voi säilyttää). Materiaali oli aika jäykkää, mutta muotoutui hyvin. 

Koulumaailmaan tämä sopisi myös mainiosti. Jokainen voisi laittaa omaan koriinsaa omat suosikkinsa ja idolinsa. Omasta koristani löytyy Apulanta ja The 69 Eyes aivan sulassa sovussa, molemmat nuoruuden suosikkeja.

Punontaan liityen käsityön ja kotitalouden yhteistyöprojekti maahanmuttajien kanssa oli oikein sopiva. Punontaa löytyy monista maista ja tekniikka voi olla tuttu joillekin. Vaikka yhteistä kieltä ei olisi käsien kautta pystyy vahvasti kommunikoimaan muiden kanssa.

Teimme paperikoreja sekä pöytätabletteja kierrätysmateriaaleista. Käytimme yksinkertaista palttina sidosta. Tablettien mallikappaleessa on hyödynnetty viime kevään Kirjonta kurssilta opittua Meshwork-tekniikkaa, jossa palojen loimen ja kuteen reunat eivät ole suoria, sidos on kuitenkin palttina.

Olen aiemminkin ollut tekemisissä maahanmuuttajien kanssa opetusmielessä. Mutta nyt suurena erona huomasin kuinka paljon vähemmän nyt nämä ihmiset puhuivat, kuin he joiden kanssa olin aiemmin ollut tekemisissä. Oliko syynä kulttuurillinen ero tai Suomessa olon aika tai täysin vieraiden ''vierastaminen''.


http://www.kaspaikka.fi/keke/kahvikassit/
http://www.kierratyskeskus.fi/kadentaitopalvelu_napra/askarteluopas_luonnonvarojen_saastajalle/perustekniikoita/punonta

Minikudonnainen

Minukudonnaisena halusin tehdä ryijyn. Pöyhkeä ja pörröinen tuntuma sekä iloiset värit olivat asioita joita halusin omaan kudonnaiseeni. 

Suomalaisia ryijyjä ei ole koskaan pidetty lattialla, syystä että sen päällä olisi tarkoitus kävellä. Lattialla ryijyn ollessa siitä on nautittu kuin kauniista korusta. 

(Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot 1991)

Suomalainen ryijy on muuttunut vuosisatojen saattossa merenkulkijoiden peitteestä monimuotoiseksi sisutustektiiliksi ja taideteokseksi. Ryijyn valmistaminen on teknisesti ja taiteellisesti niin vaativa ettei se kuulunut tavanomaisiin käsityötaitoihin. Pääasiallisesti ryijyjä valmistivat ammattimaiset kutojat. Mestarikutojia noudettiin pitkienkin matkojen valmistamaan edustava tuote.

(Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen 1991)

Suunnitelmani ryijyyn lähti samasta Murtumispiste kappaleesta kuin mattonikin. Tarkoitus oli luoda molemmista sisustuselementit jotka sopisivat omaan sisustukseeni. Joten oli ilmiselvää, että mattoni ja minikudonnaiseni olisivat yhteensopivat. Sama värimaailma toimi kummassakin tuotteessa ja nämä värit ovat pääosassa muutoinkin elämässäni.

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Tämä säe nousi mieleeni erityisesti. Puut ovat erityisesti mieleeni ja halusin ryijyyni puun, mutten mitään liian oikean näköistä. Tämän kuvan tyyliset puut miellyttävät minua ja hain ryijyni puuhun tästä muotoa.

http://johannajajoukko.blogspot.fi/2011/09/puu.html

 Halusin toteuttaa ryijyn pöytäpuilla. Minulla oli varastossa mustat kehykset, joista lasi oli hajonnut jo aiemmin. Suunnittellin pingottavani ryijyn kehykseen, jolloin siitä tulisi helposti seinälle laitettava ja se kestäisi muodossaan. Nitoessani ryijyä kehykseen päättivät kehykset murtua kahtia, todellinen murtumispiste. Hankin tilalle valkoiset kehykset, jotka oikeastaan sopivat ryijyyn paremmin kuin mustat.

Saadakseni ryijystä oikein pöyhkeän jouduin tekemään ryijynukkarivejä tiheästi. Väliin tein kolme kerrosta tavallista palttinaa. Lopputuloksesta tulikin oikein sopiva, juuri sellainen jonka sekaan haluaa upottaa sormet.  Pinnasta tuli myös epätasainen ja tarkoituksella. Mielestäni nukan pituuden epätasaisuus toimii työssäni ja sopii sen luonteeseen.

Loimena ryijyssä käytin luonnonvalkoista 7-veljestä lankaa. Kudoin samalla langalla välikerrokset. Nukkana käytin jämäkerien loppuja. Valkoista lankaa kului kaksi kokonaista kerää sekä muutama pieni jämäkerä. Ryijylle laskettuani hintaa on noin 15-20 euroa, tarkaa hinta on vaikea laskea sillä jämälankoja oli useita erilaisia ja eri määriä. Tämän lisäksi kehykset, jotka jouduin ostamaan maksoivat 5 euroa.

 Minikudonnaisten näyttelystä, Liisan tuolin kanssa

Vaikka olin tehnyt kokeiluja ja mittauksia, eivät ne pitäneet paikaansa. Suunnitelma, jonka olin tehnyt ennakkoon ei toiminutkaan. Suunnitelmassani oli kuusi riviä, jotka jouduin jättämään pois, sillä muuten ryijy ei olisi mahtunut enää kehykseen. Suurimmaksi osaksi improvisoin ryijyn etenemisen, kun suunnitelmaa ei voinutkaan noudattaa.


Pia Eldin & Anita Lundberg: Uudet kudotut matot, 1991
Kaj Asplund & Kalevi Kumpulainen Kuhmoisten ryijy kautta aikojen, 1991